Kaartinen löi puukon äitinsä selkään noin 1,5 vuotta sitten. ”Kuvainnollisesti!!!” Veijonen opettelee toimitusjohtajadiplomatiaa. Firman pyykkikasat olivat kasvaneet viikko viikolta yrityksemme kasvaessa, eikä ikivanha Hellu pysynyt enää kasvutahdissa mukana. ”Nuorekas eläkeläinen!!!” Veijonen jatkaa sanoman pehmentämistä.
Kaartisen löytäessä ihmisiä mahdollistamaan Suomen parhaalle Pesula-Tuijalle Telakan Pesulan, on äiti Kaartinen kohta taas pelkkä eläkeläinen. ”Räppärit räppäävät aina siitä, kuinka he haluavat mahdollistaa vanhempiensa eläköitymisen; mä pystyin samaan!” Kaartinen ”lesoaa” kotoaan, Kuuselan heiluttaessa päätään kuudetta vuotta puolelta toiselle. ”Niin, sä revit Helenan takaisin työmaailmaan eli ilmaistyöhön hänen ansaitulta eläkkeeltään…” Kuusela muistuttaa toimitusjohtajan kompatessa vieressä.
No, kukaan meistä ei ole täydellinen. Eikä kukaan meistä unelmoi äitiemme työttömyydestä, eläköitymisestä tai muustakaan, mistä he eivät itse haaveilisi. ”Me kaikki rakastamme meidän äitejä, eikä yhtään äitiä oikeasti ole vahingoitettu firman kasvun takia!” Veijonen huomauttaa.
Töiden sijasta meillä on annettavana enää rakkautta äideillemme; he ovat antaneet meille meidän tärkeimmän arvon – rakkauden.
Tässä kirjeessä ei haluta myydä mitään, vaan sanoa, että äidit, me rakastamme teitä. Kiitos, että olette mahdollistaneet meille elämän ja kasvatuksen, josta voimme olla ylpeitä.
Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äitimielisille toivottaa:
Kaartinen & Kuusela & Arkisto