On aika puhua trenssien historiasta ja sitä kautta on jälleen aika puhua armeijasta, toisesta maailmansodasta ja jopa kunniamerkeistä. ”Historian ei tarvitse toistaa itseään!” Laura pyytää muuttamaan ensimmäisen lauseen suunnan. No, muutetaan hiukan. Tällä kertaa puhutaan trenssitakin tulosta kansan tietoisuuteen muutoinkin kuin miesupseerien ja vakoojien päällä. ”Eli katsahdetaan populaarikulttuurin legendoihin!” Linda toteaa.
Audrey Hepburnia on turha ohittaa, mutta yritetään edes hiukan. ”Vuonna 1948 ilmestyneessä A Foreign Affair (Berliinin raunioiden keskellä) -elokuvassa nähdään 1901 poliisin ankaraan perheeseen syntynyt Marlene Dietrich.” Linda perehtyy historiaan. Ehkä juuri tuo poliisin tyttärenä kasvaminen, ehkä ajat, ehkä sotien ja epävarmojen poliittisten tilanteiden keskellä kasvaminen teki Dietrichistä sen pukeutumis- ja asenneidolin, joka hänestä muotoutui. ”Hänelle ei montaa kertaa tarvinnut tuohonkaan elokuvaan osallistumista ehdottaa, olihan hänkin syntynyt Berliinissä ja häntä oli epäilty molemmin puolin myös vakoojaksi”, Linda jatkaa. No, se siitä synkästä historiasta ja paluu trensseihin, joista hän teki voimakkaasti omansa.
Trensseissä oli toppaukset ja vyötärö vedettiin tiukaksi vyöllä. ”Saatiin vaikutelma fyysisestä voimakkuudesta ja V-muodosta”, Linda toteaa. Olivatko ne sitten Aquascutumin tai Burberryn tekemiä, ei ollut yhtä relevanttia kuin esimerkiksi Humphrey Bogartin kohdalla. Nahkavalmistaja Aignerin se tuskin oli ainakaan tuolloin. ”Johtuen varmaan myös siitä, että Etienne Aigner oli sodan aikaan osa Ranskan Vastarintaliikettä, vapaan Ranskan puolesta, ja vasta 40-luvulla hän meni harjoitteluihin itse herroille Dior ja Balenciaga!” Linda pätee lasit silmillään, täysin ohi aiheen.
Mutta voimakkaalle naiselle kuten Dietrich sopi miestenvaatteena aiemmin tunnetun trenssin omiminen itselleen ja hänen omilleen. Hänen omansa on laaja käsite, sillä hän teki kaikkensa aina niiden asioiden eteen, mihin hän uskoi! ”Trenssi voimakkaan näköisenä vaatteena sopi tuohon täydellisesti ja opetti, ettei naisellisuudella ole vain yhtä tapaa näyttäytyä!” Veijonen ja Laura heräävät tokaisemaan yhteen ääneen. Lopulta hän ei ollut arvostettu pelkästään Hollywoodin kulta-ajan suosituimpana näyttelijänä, vaan siitä, kuinka paljon hän teki omiensa eteen pyyteetöntä työtä ja puhui avoimesti. ”Vuonna 1947 hän olikin yksi 20 000 siviilistä, joka palkittiin Vapauden mitalilla, Yhdysvaltojen presidentin Trumanin toimesta, sodan edestä tehtyjen vapaaehtoistoimien takia.” Linda pätee muiden peittäessä haukottelujaan.
No, trenssit eivät ole näiden kaikkien edelläkävijöiden takia kenellekään tietylle, vaan kaikille, ja siitä iso kiitos kaikille ikoneille ja taviksille. ”Trenssit ovat Arkiston koko syksyn isoin hittituote ja nyt voimme jälleen vannoa, että hyllyt notkuvat.” Veijonen tulee pätemään Arkiston puolellekin. Allegrit, Aquascutumit, Armanit, Aignerit, Burberryt, Barbourit, Daksit ja monet muut klassikot niin nahkaisena, villaisena, teknisenä kuin puuvillaisenakin odottavat sovittelijoitaan.
Vähän historiaa avaten,
Kaartinen Arkisto
Arkisto ja trenssien historia