”Mutta ei nyt ole kevät? Ei nyt ole syksykään, nyt on suruaika”, toteaa yrityksemme nykyinen toimitusjohtaja Veijonen. Hän on syksyllä palannut yhä uudestaan kotiinsa, avannut YouTuben ja pistänyt pyörimään Martin Scorsesen ohjaaman lyhytdokumentin Made in Milan, jossa muotisuunnittelija, ikoni, filosofi Giorgio Armani valmistautuu vuoden 1990 muotinäytökseensä. ”Hän oli paljon enemmän kuin ymmärrämme, ja tuostakin dokumentista huokuu se, kuinka Italiassa kaikki on ylipäätään elämää suurempaa!” Veijonen huokaa yksiössään Töölössä.
Jostain kaikki on kuitenkin aloitettava, aivan kuten Giorgio aloitti stylistinä vaihdellen Marimekon luomuksia Rinascenten ikkunasta toiseen. Poika, tuo luojan lähettämä Suomen Mäntsälästä, muutti Helsinkiin vaihtamaan kerran viikossa Kaartinen & Kuuselan ikkunat. Yhteneväisyydet eivät tähän lopu, sillä meidän onneksemme tuo oli vain alkua. ”Olen vahvasti inspiroitunut Armanin kyvystä yhdistää maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä, hänen taidostaan luoda kokonaan uusi muodin tyylisuuntaus ilman huutoa ja kirkunaa”, Veijonen jatkaa. Kuten poika saapuessaan töihin meille, oli Giorgio aina hiljaa ja aina äänessä. ”Täh…” perusespoolainen Kuusela huokaa.
Hänen vaatteensa liehuivat ilman ääntä, hänen vaatetusfilosofiansa palveli kaikkia, hänen kangasvalintansa olivat jotain uutta ja jotain vanhaa: ne olivat aina keskiössä ja usein hiljaa. ”Kaikki kertoi jostain elämää suuremmasta, ja siitä koko Armani-brändissä oli kyse.” Veijonen kertoo faniutensa syventymisestä ihailusta suureen kunnioitukseen. Se ääni, jonka Armani jätti, kuuluu edelleen; sukupolvella, -puolella tai millään muullakaan ei ole väliä. On vain harmaus, on rikotut värit sekä kaavat: on vain yksi Giorgio Armani. ”Okei, jos mä ymmärrän oikein mitä yritätte sanoa: on vain pelkkää lovea!” Kuusela yhdistää rivien välit.
Armanin vaatteet olivat siis kaikille. Armani suunnitteli ihmisille, ja vaikka oli kyse muodista, eivät vaatteet olleet vain siinä hetkessä ja heti 20 vuoden päästä – ne olivat jatkumoa. ”Vaikka puhutaan usein pukujen liehuvuudesta, ei pidä unohtaa Jeans-malliston 90-luvun täydellistä farkkukaavaa, 2000-luvun alun Collezionin täydellistä kaulusrakennetta, 80-luvun piilonappeja tai vaikkapa vielä 2010-luvun viskoosisamettimateriaaleja; mitkään noista vaatteista eivät kysyneet, kuka minua käyttää, oletko minun arvoiseni: ei – nämä vaatteet käyvät edelleen kaikille!” Veijonen ei kykene tiivistämään esimerkkiään.
Köyhyydestä miljardiomaisuuteen ei ole meidän toimitusjohtajamme elämänkaaritavoite, mutta kyky tuoda mahdollisimman monelle arvokas olo vaatteiden kautta saattaa hyvin olla. ”Olis upeaa, jos voin mun työuran aikana auttaa ihmisiä voimaan itsevarmemmin ja paremmin, vaikka sitten mun idolin tavoin: juuri niiden vaatteiden kautta!” Veijonen päättää, aloittaen kaksi viikkoa kestävät poikkeukselliset loppuvuoden Armani-viikot.
Giorgio Armania arvokkaasti muistaen,
Veijonen, Kaartinen & Kuusela
Armani-viikot koittaa jälleen!