Suutari pysyköön lestissään vois olla tän postauksen teema vaikka ei puhutakaan kengistä. ”Puhutaan jälleen kerran mun lempisuunnittelijasta Armanista!” Veijonen kertoo liehuvasta fetissistään.
Varmana keväänmerkkinä pidetään Töölössä Hietsun jäiden sulamista, Mamma Rosan parsaviikkoja sekä Kaartinen & Kuuselan Armani-viikkoja. ”Merkki on ajaton, se on tärkeätä tässä kerskakulutuksen ajassa!” Veijonen lämmittelee merkin viikkoja.
Kulutushysterian, verkkokaupan ja kertakäyttövaatteiden vastustaminen kutitti myös Kaartisen mieltä. ”Täl hetkel Suomen suosituin nettikauppa on muutaman euron romua ja kledjuja myyvä pulju…” Johtaja surullistaa postausta. Onneksi Armani ei ole sitä ikinä ollut vaikka 90-luvusta lähtien merkin edullisimpia vaatteita on tehty Aasiassa. ”Armani on klassikko, ei Balenciagat, ei Vetementsit, ei merkit jotka on tehty vaihtamalla sun nimen ekat kirjaimet…” Veijonen paahtaa menemään.
Mutta Oi Veijonen mikä tekee Armanista klassikon ja mitkä piirteet ovat klassista Armania? ”Nehrutakki on klassista Armania, liehuvat lahkeet ovat klassista Armania, mutta Armani on klassikko koska Giorgio Armani” Veijonen nostaa kuvitteellisia lasejaan. 1934 Piacenzassa syntynyt Giorgio kulki muodin huipulle perinteistä kaavaa. ”Teki kahes minuutis mekkoja joita Sykkö sitten arvosteli?” Pikku-Olli kiusaa Veijosta.
Ei, niin yksinkertainen polku ei ollut vielä tuohon aikaan valittavissa. ”Armani luki lääketiedettä josta se karkas armeijan harmaisiin!” Veijonen osaa kertoa. Voimmekin väittää hyvällä omalla tunnolla, että varsinkin Armanin päällystakeissa näkyy vahvasti Italian armeijan jälki. Kun aika intissä oli Giorgion osalta ohi, oli aika aloittaa työt siinä Milanon kuuluisimmassa tavaratalossa. ”Armanin eka iso duuni Rinascenten visualistina oli Marimekon mekkojen esillepano vuonna 1957!” Veijonen suuri suomalaisen designin ystävä kertoo ylpeydellä.
Armani kulki melko tavallisen polun kohti suunnittelijan uraansa ja hänen kätensä jälki näkynyt monissa Italian merkittävissä taloissa. ”Vivahteikas elämä tuntuu olevan parhaiden suunnittelijoiden ja taitelijoiden kanssa vakio!” Kaartinen yrittää kannustaa nuoria elämään enemmän, opiskelemaan ja tekemään virheitä.
Herra Giorgio suunnittelikin paljon muille italiaisille taloille kuten Allegrille, Nino Cerruttille, Siconsille ja Baguttalle. ”Aikansa parhaita, innovatiivisia materiaaleja ja hyviä valmistustapoja noihin aikoihin käyttäneitä merkkejä” Veijonen toteaa vinkaten, että taisi Armani tietää asian jos toisenkin muodista ja laadusta. ”Jotain samaa noissa hepuissa on!” Kaartinen kehuu Veijosen laatutietämystä.
Ikävä kyllä Armanikaan ei oo enää sama kuin ennen, muoti ei ole kuin ennen. ”Kulutetaan ja tuotetaan, mennään eteenpäin kertaakaan pysähtymättä katsomaan maailmaa ympärillä, raha ratkaisee” Veijonen paasaa kuin Kaartinen konsanaan, herättäen hänet… ”Muoti on kuollut; MUOTI EI KUULU KENELLEKKÄÄN!” Kaartinen poistuu synkkänä takavasemmalle.
Mikäli sinä olet hilpeämmin tuulin liikkeellä, niin tuus käymään rupattelee ja selaa Armanin vaatteita. ”Mä lupaan esitellä meijän arkistokappaleita kiinnostuneille!” Veijonen sentään hihkuu intoa.
Ystävällisin terveisin,
Juho ”Armani kerhon PJ” Veijonen
Kulutushysterian, verkkokaupan ja kertakäyttövaatteiden vastustaminen kutitti myös Kaartisen mieltä. ”Täl hetkel Suomen suosituin nettikauppa on muutaman euron romua ja kledjuja myyvä pulju…” Johtaja surullistaa postausta. Onneksi Armani ei ole sitä ikinä ollut vaikka 90-luvusta lähtien merkin edullisimpia vaatteita on tehty Aasiassa. ”Armani on klassikko, ei Balenciagat, ei Vetementsit, ei merkit jotka on tehty vaihtamalla sun nimen ekat kirjaimet…” Veijonen paahtaa menemään.
Mutta Oi Veijonen mikä tekee Armanista klassikon ja mitkä piirteet ovat klassista Armania? ”Nehrutakki on klassista Armania, liehuvat lahkeet ovat klassista Armania, mutta Armani on klassikko koska Giorgio Armani” Veijonen nostaa kuvitteellisia lasejaan. 1934 Piacenzassa syntynyt Giorgio kulki muodin huipulle perinteistä kaavaa. ”Teki kahes minuutis mekkoja joita Sykkö sitten arvosteli?” Pikku-Olli kiusaa Veijosta.
Ei, niin yksinkertainen polku ei ollut vielä tuohon aikaan valittavissa. ”Armani luki lääketiedettä josta se karkas armeijan harmaisiin!” Veijonen osaa kertoa. Voimmekin väittää hyvällä omalla tunnolla, että varsinkin Armanin päällystakeissa näkyy vahvasti Italian armeijan jälki. Kun aika intissä oli Giorgion osalta ohi, oli aika aloittaa työt siinä Milanon kuuluisimmassa tavaratalossa. ”Armanin eka iso duuni Rinascenten visualistina oli Marimekon mekkojen esillepano vuonna 1957!” Veijonen suuri suomalaisen designin ystävä kertoo ylpeydellä.
Armani kulki melko tavallisen polun kohti suunnittelijan uraansa ja hänen kätensä jälki näkynyt monissa Italian merkittävissä taloissa. ”Vivahteikas elämä tuntuu olevan parhaiden suunnittelijoiden ja taitelijoiden kanssa vakio!” Kaartinen yrittää kannustaa nuoria elämään enemmän, opiskelemaan ja tekemään virheitä.
Herra Giorgio suunnittelikin paljon muille italiaisille taloille kuten Allegrille, Nino Cerruttille, Siconsille ja Baguttalle. ”Aikansa parhaita, innovatiivisia materiaaleja ja hyviä valmistustapoja noihin aikoihin käyttäneitä merkkejä” Veijonen toteaa vinkaten, että taisi Armani tietää asian jos toisenkin muodista ja laadusta. ”Jotain samaa noissa hepuissa on!” Kaartinen kehuu Veijosen laatutietämystä.
Ikävä kyllä Armanikaan ei oo enää sama kuin ennen, muoti ei ole kuin ennen. ”Kulutetaan ja tuotetaan, mennään eteenpäin kertaakaan pysähtymättä katsomaan maailmaa ympärillä, raha ratkaisee” Veijonen paasaa kuin Kaartinen konsanaan, herättäen hänet… ”Muoti on kuollut; MUOTI EI KUULU KENELLEKKÄÄN!” Kaartinen poistuu synkkänä takavasemmalle.
Mikäli sinä olet hilpeämmin tuulin liikkeellä, niin tuus käymään rupattelee ja selaa Armanin vaatteita. ”Mä lupaan esitellä meijän arkistokappaleita kiinnostuneille!” Veijonen sentään hihkuu intoa.
Ystävällisin terveisin,
Juho ”Armani kerhon PJ” Veijonen