Saatiin yrityksessä syksyllä todella pehmeä lahja, kun läpeensä ystävällinen Laura tarttui yrityksen haaviin! ”Se rekry oli mun viimeisiä tekoja, ennen mun eläkettä ja comebackia ja uudelleen eläkkeelle lähtemistä!” Kaartinen viittaa tapahtumarikkaaseen syksyyn. Salossa vaatekärpäsen pureman saanut Laura on Varsinais-Suomea rakastavan Kaartinen & Kuuselan hempein henkilö tällä hetkellä. ”Siis koska suuri johtaja ei ole täällä enää päivittäin!” Kuusela puolustaa sitä kaikkein kauneinta ja parasta. ”Ei juma, mitä valheita…” Veijonen puuttuu muutamaan edelliseen lauseeseen.
Pullantuoksuinen Laura teki vaikutuksen haastattelun pitäneisiin Olleihin jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. ”Laura halusi tulla meille ja ilmaisi ihanasti kiinnostuksensa vaatteisiin!” Pikku-Olli kertoo salolaisen vahvuuksista. Ainoa mikä poikia huolestutti olivat muiden työntekijöiden poikamaisuus. ”No huoli oli turha, päinvastoin Laura teki muille todella hyvää!” Kaartinen kommentoi isosta sisaruskatraasta tulevaa värväystä.
Mutta voidaanhan me kysyä Lauralta itseltään; MIKSI IHMEESSÄ HÄN HALUSI MEILLE TÖIHIN? ”No ulkopuolelta firma vaikutti mahtavalta mestalta!” Laura tiivistää tunteensa; ja huolista huolimatta tunne on kuulemma pysynyt edelleen samana.
Työhaastattelussa firman nykyinen nuorin ilmaisikin kiinnostuksensa vaatteiden lisäksi niiden suunnitteluun. ”Mutta just nyt antaa elämän vaan kuljettaa!” Laura toteaa filosofisesti. Muutaman viimeisen vuoden aikana Laura on kuitenkin tehnyt töitä kiinnostuksensa eteen. ”Tai ainakin minä lasken systemaattisen googlaamisen, uuden opettelun, fyysisen tutkimisen ja pienet ompeluprokkikset työnteoksi!” Kaartinen puolustaa itseään ja samalla nuorta vaatehifistelijä-kollegaansa. Tälläinen oma-aloitteisuus ja intohimo onkin meidän yrityksessämme erittäin arvostettua. ”Case Veijonen!” Pikku-Olli tiivistää intohimon vaatteisiin yhdellä sanalla.
Koska Laura ei halunnut nuorena Salon Second hand markettiin töihin, toi (tunninjunan sijasta) auto hänet opiskelemaan Helsinkiin. ”Tulin Sibelius-lukioon: moottoritie oli kuuma!” Laura tyytyy toteamaan isojen valojen houkutuksesta. Jos jonkinlaista instrumenttia soittanut ihka oikea nuori ei yllättynytkään, kun suuren johtajan suusta on syksyn mittaan kuultu jos jonkinmoista ”TUUBAA”. ”Ei helvetti ei saatana, Laura olettavasti…” Kuusela herää puolustamaan yrityksen uusinta työntekijää.
Pullanmyyjästä olikin looginen vaihtaa Kaartinen & Kuuselalle, olihan Töölö ja meidän liikkeemme Lauralle jo tuttuja. Enää hänen piti opetella noin 2000 vaatemerkkiä, niiden tekotapoja, eri vuosikymmeniä, suunnittelijoita, Kaartisen vaatimuksia, ja uuden kahvikoneen käyttöä. ”Mahdotonta tiivistää kaikkea uutta oppimaani kahteen lauseeseen, mutta TOSI PALJON!” Laura vastaa kysymykseen; mitä hän on jo oppinut. Se onkin meidän yrityksen arvojen mukaista. ”Kehitys loppuu tyytyväisyyteen; ei postimieskään tuuleta sen jälkeen, kun on tiputtanut postit luukusta” Veijonen toistaa yrityksessä usein kuultuja mantroja. Laura onkin sisäistänyt jo, ettei tässä työpaikassa tule koskaan olemaan valmista. Ja hyvä niin sillä sekä yritys, että Salon Laura haluavatkin olla tulevaisuudessa aina vain parempia! ”Se on just näin!” Laura komppaa tuttuja lauseita.
Top 5 nopeat:
Paras työlounas?
Vihis
Parasta joulussa?
Perhe, joululaulut ja glögi
Parasta Helsingissä?
Kaikki
Parasta Salossa?
Moottoritie Helsinkiin
Ystävällisin terveisin,
Kaartinen & Kuusela ja uusin nuorin tulokas Laura
Mutta voidaanhan me kysyä Lauralta itseltään; MIKSI IHMEESSÄ HÄN HALUSI MEILLE TÖIHIN? ”No ulkopuolelta firma vaikutti mahtavalta mestalta!” Laura tiivistää tunteensa; ja huolista huolimatta tunne on kuulemma pysynyt edelleen samana.
Työhaastattelussa firman nykyinen nuorin ilmaisikin kiinnostuksensa vaatteiden lisäksi niiden suunnitteluun. ”Mutta just nyt antaa elämän vaan kuljettaa!” Laura toteaa filosofisesti. Muutaman viimeisen vuoden aikana Laura on kuitenkin tehnyt töitä kiinnostuksensa eteen. ”Tai ainakin minä lasken systemaattisen googlaamisen, uuden opettelun, fyysisen tutkimisen ja pienet ompeluprokkikset työnteoksi!” Kaartinen puolustaa itseään ja samalla nuorta vaatehifistelijä-kollegaansa. Tälläinen oma-aloitteisuus ja intohimo onkin meidän yrityksessämme erittäin arvostettua. ”Case Veijonen!” Pikku-Olli tiivistää intohimon vaatteisiin yhdellä sanalla.
Koska Laura ei halunnut nuorena Salon Second hand markettiin töihin, toi (tunninjunan sijasta) auto hänet opiskelemaan Helsinkiin. ”Tulin Sibelius-lukioon: moottoritie oli kuuma!” Laura tyytyy toteamaan isojen valojen houkutuksesta. Jos jonkinlaista instrumenttia soittanut ihka oikea nuori ei yllättynytkään, kun suuren johtajan suusta on syksyn mittaan kuultu jos jonkinmoista ”TUUBAA”. ”Ei helvetti ei saatana, Laura olettavasti…” Kuusela herää puolustamaan yrityksen uusinta työntekijää.
Pullanmyyjästä olikin looginen vaihtaa Kaartinen & Kuuselalle, olihan Töölö ja meidän liikkeemme Lauralle jo tuttuja. Enää hänen piti opetella noin 2000 vaatemerkkiä, niiden tekotapoja, eri vuosikymmeniä, suunnittelijoita, Kaartisen vaatimuksia, ja uuden kahvikoneen käyttöä. ”Mahdotonta tiivistää kaikkea uutta oppimaani kahteen lauseeseen, mutta TOSI PALJON!” Laura vastaa kysymykseen; mitä hän on jo oppinut. Se onkin meidän yrityksen arvojen mukaista. ”Kehitys loppuu tyytyväisyyteen; ei postimieskään tuuleta sen jälkeen, kun on tiputtanut postit luukusta” Veijonen toistaa yrityksessä usein kuultuja mantroja. Laura onkin sisäistänyt jo, ettei tässä työpaikassa tule koskaan olemaan valmista. Ja hyvä niin sillä sekä yritys, että Salon Laura haluavatkin olla tulevaisuudessa aina vain parempia! ”Se on just näin!” Laura komppaa tuttuja lauseita.
Top 5 nopeat:
Paras työlounas?
Vihis
Parasta joulussa?
Perhe, joululaulut ja glögi
Parasta Helsingissä?
Kaikki
Parasta Salossa?
Moottoritie Helsinkiin
Ystävällisin terveisin,
Kaartinen & Kuusela ja uusin nuorin tulokas Laura