Flanelli sana on pyörinyt maailmassa noin 1500-luvulta lähtien, niin Walesin, Englannin kuin Saksan ja Ranskan kielen sanoissakin. ”Ai eiks se ollukaan Nirvanan ja muiden grunge-jätkien keksintö?!?” Hevi-Veijonen heittää puujalan tyhjentäen samalla takahuoneen. Flanellikangas on siis vanha keksintö ja flanellista tehdyt vaatteet olivat suosittuja niin kauan kunnes talot lämpenivät muullakin kuin hiilillä ja yhdellä kaakeliuunilla. ”Meidän yrityksemme alakerrassa säilytettiin ennen tämän talon hiilet, jolla koko kerrostalo lämmitettiin!” Kuusela kertoo.
Talot ja talvet olivat siis kaiken kaikkiaan huomattavasti kylmempiä. ”Siihen nukitettu toimikaskudoksesta villakankainen puku, mieluiten kolmiosaisena ja menoksi!” ilkikurinen vaatturi herää Kuuselassa puhumaan flanellista. Juuri tuo nukitus herätellään kankaassa valmistusvaiheessa ”kuohkeuttamalla” kangasta. ”Joko toiselta tai molemmilta puolilta, kuten esimerkiksi pyjamiin käytettävissä kankaissa, joissa pehmeys ratkaisee!” Kaartinen pääsee mainitsemaan pyjamat lähes ensimmäistä kertaa koko vuotena. Pehmeys on flanellin toinen ominaisuus, mutta se alkuperäinen tärkeämpi ominaisuus on lämmöneristävyys. ”Sama, kuin talon eristevilloissa ideana: on kankaan ”sisään” jäätävä ilmaa, että se eristää paremmin!” Kuusela kertoo kuohkeasta materiaalista.
Flanellin kulta-aikaa on eletty uudestaan 80-luvulta eteenpäin aina ajoittain uudelleen, pahimmillaan melkein joka toinen syksy. ”Meidän olemassaolomme aikana, housut ovat leventyneet, niin paljon että flanellihousut ovat olleet jopa käytännöllisiä!” Kaartinen viittaa materiaalin herkkään kulutuksen kestoon. Tuo kulutuksen kesto tekikin materiaalista erittäin epäkäytännöllisen 2010-luvun housumalleissa. ”Slim fit ei kannata!” edelleen nuoruuttaan ja meidän nuoruuttamme eli 90-lukua elävä Laura huutaa. Sekä kitka että materiaalin pehmeys aiheuttavat sen, etteivät kaikki housut vain kestä. ”Firmamme alkuaikoina korjattiin varmaankin noin kolmet isoreitisten asiakkaiden housut viikossa, kun materiaali oli joutunut liian kovalle koetukselle” Kuusela puhuu kohtalontoveriensa puolesta. 
Mutteivät kaikki flanellit hajoa, siitä meillä on todisteena flanellista muun muassa pukuja 60-luvulta tähän päivään. ”Tässä materiaalissa kuten kaikissa muissakin materiaaleissa on huomattavia eroja!” Veijonen muistuttaa. Ei voidakaan sanoa, että Vitale Barberis Canonicon flanelli on herkempää, kuin vastaavien Brittivalmistajien, tai että liian leveät flanellit kestävät pisimpään. ”Näissäkin kokemus on aika paljon opettanut muun muassa sen, että liian leveät housut hinkkaavat potentiaalisesti itsensä puhki, aivan samalla tavalla kuin liian pienetkin!” Kuusela muistelee meneillään olevaa vaatturiuraansa. 
Kokemus oikeista istuvuuksista, toimivista kankaista ja muutkin rintaäänet antavatkin meille itseluottamuksen myydä käytettyjä flanellihousuja ja pukuja. ”Eikä stressaa yhtään, sillä me katsotaan, että se vaate istuu just sulle ja jos jotain vuosien saatossa käy, niin lähes aina voidaan paikata!” Kuusela hihkuu erittäin muokkautuvan materiaalin puolesta. 
Ps. Asiakkaamme ovatkin kertoneet meille mitä ihanimpia pukujen hajoamistarinoita, missä on juostu vartijoita pakoon, ylitetty mitä esteitä milloinkin, milloin niissä on nukuttu, mutta myös muistutettu, että niissä on rakastuttu! ”Jos sulla on tarina meidän puvussamme sattuneesta erikoisesta tapauksesta, niin kerro!” Kaartinen hihkuu innokkaasti odottaen.
Flanelliterveisin,
Kaartinen & Kuusela
Flanellia syksyyn!