Kun kaksi älykköä kohtaa, voi siitä syntyä uutiskirje. ”Lupaava alku!” Anton Koivisto toteaa kokonaan vailla sarkastista sävyä. Schoffan toimitusjohtaja Koivisto ja meidän toimitusjohtajamme ovat tunteneet tai pikemminkin tietäneet toisensa jo pitkään. ”Mutta tutustuttu vasta viime aikoina!” Kaartinen toteaa. ”Parempaan tutustumiseen saattaa vaikuttaa Kaartisen ja yhden toisen johtajan vaatekauppakävelyt!” Koivisto kertoo hänen työpäiväänsä häiritsevistä kohtaamisista.
Talvisin arkisin Schoffa on melko hyvä paikka vierailla iltapäiväkahvin jälkeen. ”Kämp Galleriassa on aina hyvä sää vierailla!” Kaartinen toteaa, kohta tulevan syksyn varalle. Tällä kertaa Kaartinen valuu KUITENKIN kohti Strindbergin terassia; kuullen tutun ”Ciaon” ja lempeän käden heilautuksen terassilta. ”Toi heilautus tapahtuu kahdella sormella, menee päästä poispäin, ja on lempeä mutta sotilaallinen!” Kaartinen kuvailee niin sanotun Schoffan Antonin moikkausta. Mies on syystäkin Schoffan Anton: ”Aloitin töissä täällä 2011 ja 2014 eteenpäin toimari ja yrittäjä!” Anton toteaa.
Tuo 2014 on myös se hetki, kun Kaartinen muistaa tavanneensa pitkän huiskean johtajan. ”Meidän isoin yhteinen puheenaiheemme on vaatteiden laatu, mutta meitä yhdistää moni muukin asia!” Kaartinen toteaa. Väitetäänkin, että vuonna 1989 vedessä olisi Helsingissä ollut erityisen tyylikäs koostumus! ”Olen siis syntynyt vuonna -89 Helsingissä!” Anton toteaa ja klikkaa nyrkin yhteen sen toisen samanikäisen helsinkiläisen toimitusjohtajan kanssa. 
Tiet ovat olleet samasta syntymävuodesta huolimatta melko erilaiset. ”Olin koulun jälkeen merivoimissa kouluttajana ja sieltä töihin legendaariseen Big Timeen!” Anton toteaa. Jos Krunassa ja Kulosaaressa on melko erilainen elämä kuin Pohjois-Helsingissä, ovat johtajien muistot lapsuudesta samankaltaisia. ”Katutyylit ja skeittaaminen olivat tuolloin pukeutumisessa kova sana!” Anton kertaa 90-luvun ja 2000-luvun alun pukeutumistaan. Vaatetusinnostus oli molemmilla johtajilla sama, mutta Antonin ottaessa vaikutteita lähiympäristöstä olisi Kaartisen kannattanut ehkä tehdä toisin. ”Joo Ralph Lauren ei ollut meillä niin kova juttu... vedin verkkareilla vuoteen 2014 asti!” Kaartinen toteaa.
Anton alkoikin viimeistään Big Timessä ymmärtämään ajattoman klassisen pukeutumisen hyödyt ja tyylikkyyden. ”Kaksiriviset puvut tekstuureilla ja kuvioilla, paidat korkeilla kauluksilla, kudotut silkkisolmiot ja gurkha-housut!” Anton luettelee oman tämänhetkisen tyylinsä kulmakivet. Kaksirivisyys ja isot kaulukset tekevätkin vaikutuksen, kun täydellisen ryhdin omaava kaksimetrinen liukuu Schoffalta Strindbergin terassille. ”Oliskohan pitänyt käydä intti…”Kaartinen huokaa lähes yhdeksänkymmenen asteen ryhdistään. Anton kuvaileekin omaa tyyliään flirttailuna voimapukeutumisen ja sen kuuluisan ”dolce vitan” välillä.
Jos leikkaukset ovat Antonille tärkeitä, niin ovat myös materiaalit. ” Teemme läheistä yhteistyötä upeiden kangasvalmistajien, mm. Loro Pianan kanssa, mutta pisin yhteistyö on ikonisen Vitale Barberis Canonicon kanssa” Anton kertoo Schoffan ja hänen omista materiaalimieltymyksistään. Materiaalin laadun tärkeydestä johtajien onkin helppo päästä yhteisymmärrykseen.
Toinen asia, josta pojat löytävät aina jutun juurta on palvelu. ”Jos meillä on mun näköinen rento palvelu, niin täälläkin voidaan sanoa olevan johtajan näköinen palvelu!” Kaartinen kuvaa Schoffan asiakaspalvelua. ”Ihmisiä tulisi kohdella, niin kuin itse haluaisit sinua kohdeltavan!” Anton tulkitsee Kaartisen lausetta. Rauhallisuus, kohteliaisuus ja eleganttius toistuvatkin, niin sanotussa Strignbergkeskusteluissa. ”Voisin väittää, että noi sanat näkyvät palvelun lisäksi myös mallistossa, joka liikkeessä on!” Kaartinen hihkaisee Antonin puolesta.
Tämän lisäksi kumpikin johtajista rakastaa ”Made in Italy” tarraa, mutta vain sitä oikeaa ja aitoa. ”Vaatii muuten tällä hetkellä kuluttajalta melko paljon tutkimista ja tietoisuutta!” Kaartinen huokaa. Anton vieraileekin tehtailla, joilla Schoffa teettää vaatteitaan säännöllisesti, taatakseen asiakkaille parhaan mahdollisen tuotteen ja palvelun. Siinä samassa voikin yhdistää sopivasti lomailua ja tuoda Schoffan seuraajille somessa esille sitä, kuinka vaatteet toimivat käytännössä. ”Kaartinen keräilee tavaroita, minä keräilen kokemuksia samasta maailmasta mitä rakastan!” Anton toteaa johtajien isosta eroavaisuudesta. Tuo maailma sisältää Italiaa, pukeutumista, syömistä ja runsaasti ”ihanaa elämää”. ”Voidaankin sanoa, että mies elää niin kuin opettaa!” Kaartinen toteaa.
Toimitusjohtajat uskovatkin, että tulevaisuudessa pienet kivijalkaliikkeet, jotka erikoistuvat laatuun ja palveluun nostamalla asiakkaan kokemuksen keskiöön, tulevat olemaan Helsingissä isossa huudossa. ”Miesten saralla uskon luksustuotteiden ja hienojen artesaanituotteiden tarjonnan kasvavan” Anton luottaa tulevaan. Pääkaupungin keskusta on toivottavasti tulevaisuudessa vieläkin elinvoimaisempi, kun yrittäjät alkavat kuuntelemaan vielä paremmin asiakkaitaan. ”Helsingin ravintola- ja kaupunkikulttuuri on nyt jo hyvää, se kaipaa vaan vielä lisää asiakkaita!” Anton toteaa.
5 nopeaa Helsinkiläiselle Schoffan Antonille:
Pidätkö maalaisista?
”Pidän!” Anton ihmettelee kysymystä.
Mitä tilaat Stringbergin terasilla?
”Cafe au lait!”
Kumpi on ahkerampi johtaja minä vai sinä?!?
”Kummankin ahkeruus ja intensiteetti sopii varmasti firmojen luonteeseen ja tunnelmaan!” Anton jatkaa kohteliasta linjaansa.
Suosituin tuote liikkeessänne?
”Mittapuku ja paita!”
Mottosi?
”Motto 1: ”Dressing well is a form of good manners.” -Tom Ford
Motto 2: "I HOPE the water is cold, I HOPE it fuckin' rains!" - David Goggins” Anton Koivisto lainaa sujuvasti
Kaartinen & Kuuselan ystäviä esitellen,
K&K & Anton Koivisto
K&K:n ystävä: Schoffan Anton