Tämän viikon maanantaina vietettiin meille tärkeän suojeluspyhimyksen päivää, nimittäin pyhän Homobonuksen päivää. ” 1100-luvulla elänyt kangaskauppias joka 1197 Pyhimykseksi kanonisoitiin!” Panu ilmestyy nurkan takaa pätemään. No oli miten oli hänen päivänsä saa meidät aina kerran vuodessa miettimään vaatturiutta syvemmin.
"Vaatturikoulu ja oppilaat ovatkin olleet meillä viime aikoina niin mielissä kuin kellarissamme!” Kuusela kertoo pilke silmässään. ”Ette kirjota noin.” Panu pelästyy.
Haluttais auttaa ja ottaa tulevaisuudessa enemmän harjoittelijoita ja antaa itsellemme enemmän aikaa auttaen heitä oppimaan. ”Viime aikoina on pohdittu sitä, kuinka paljon nuorilta voidaan vaatia?” Kuusela kertoo. Ollaankin harmiteltu firmassa yhteen ääneen, että tuntuu siltä, ettei ammattikoulu anna valmiuksia aina edes harjoitteluun. ”Kaartinen on varsinkin meistä tosi tiukka periaatteista, mutta ne ovat just ne periaatteet, mille on hyvä rakentaa.” Kuusela kertoo.
Meidän vaatimuksemme eivät olekaan mahdottomat; kun olet meillä työharjoittelussa, olet meillä töissä. ”Tule ajoissa, kysy ja saat tietää, ole ahkera ja saat enemmän, tee tavoitteet ja teemme kaikkemme niiden eteen; yhdessä” Kaartinen kertoo mitä haluaa työntekijöiltään. Ahkeruutta harvoin koulussa opitaankaan, mutta mikäli Ammattikoulun tehtävä ei ole valmistaa oppilaita työelämään, kuka sen tekee? ”Näin anekdoottina, että meidän luokaltamme kaksi tais jatkaa vaatturialalla” Kuusela osoittaa ikkunassa olevia nimiä. Samaa alalle työllistymistahtia ovat jatkaneet luokat meidän jälkeemme ja muutama luokka meitä ennen. ”Toki pienenä noottina, et moni on lisäkouluttautunut aloille, josta vaatturikoulusta on ehkä jotain hyötyä.” Kaartinen muistuttaa.
Kuitenkin meistä tuntuu vahvasti siltä, ettei ammattikoulu saa tällä hetkellä ainakaan vaattureiden osalta opiskelijoistaan irti tarpeeksi. Jottei postaus menisi pelkäksi valitusvirreksi ja perinteiseksi "Kaartinen ruikuttaa" -nurkkaukseksi, meillä on ehdotus! ”Teemamme onkin selkeä, otetaan takaisin alamme! ” Kuusela kertoo.
Nämä ovat meidän askeleemme siihen:
1. Lopetetaan vaatturikoulut tai supistetaan niiden sisäänpääsyä selkeästi. ”Pyytäkää vähintään motivaatiokirjeet, et miksi juuri vaatturikoulu!” Veijonen huutaa.
2. Antakaa opetus muille vaattureille. Otetaan kouluun vierailevien vaattureiden luentoja! ”Me ollaan ylpeitä niistä asioista mitä meillä osataan, voin tulla näyttämään jokaiselle vuosiryhmälle käsin ompelua tai antakaa Kaartiselle mahdollisuus opettaa sovittamista!” Kuusela hihkuu intoa.
3. Opetetaan enemmän ja paremmin työpaikoilla. ”Veijonen meidän kultapojumme, tuli meille aikoinaan, harjoitteluun, sitten oppisopimukselle ja nyt hän on osakas!” Kaartinen kertoo meidän firmamme mahdollistamasta polusta.
4. Ollaan edelleen ja kovemmin ylpeitä meidän omasta alastamme. ”Me toivotaan ja uskotaan siihen vahvasti, että tulevaisuudessa halutaan asioita ja erityisesti vaatteita, joita tekee mieli myös korjata.” Eettisyyden puolesta paasaaja Kaartinen päättää.
Kaiken tämän ruikutuksen jälkeen, jos haluat vielä meille työharjoitteluun; olet luultavasti meille juuri se oikea! ”Alla tähtien se yksi ja ainoa, ainutkertainen!” Kuusela viheltelee matkalla kellariin.
Ps. Keväälle hakusessa oppisopimustyöntekijä tai työharjoittelijoita! Ole yhteydessä.
Ruikuttaen ja parasta toivoen, Kaartinen & Kuusela
Haluttais auttaa ja ottaa tulevaisuudessa enemmän harjoittelijoita ja antaa itsellemme enemmän aikaa auttaen heitä oppimaan. ”Viime aikoina on pohdittu sitä, kuinka paljon nuorilta voidaan vaatia?” Kuusela kertoo. Ollaankin harmiteltu firmassa yhteen ääneen, että tuntuu siltä, ettei ammattikoulu anna valmiuksia aina edes harjoitteluun. ”Kaartinen on varsinkin meistä tosi tiukka periaatteista, mutta ne ovat just ne periaatteet, mille on hyvä rakentaa.” Kuusela kertoo.
Meidän vaatimuksemme eivät olekaan mahdottomat; kun olet meillä työharjoittelussa, olet meillä töissä. ”Tule ajoissa, kysy ja saat tietää, ole ahkera ja saat enemmän, tee tavoitteet ja teemme kaikkemme niiden eteen; yhdessä” Kaartinen kertoo mitä haluaa työntekijöiltään. Ahkeruutta harvoin koulussa opitaankaan, mutta mikäli Ammattikoulun tehtävä ei ole valmistaa oppilaita työelämään, kuka sen tekee? ”Näin anekdoottina, että meidän luokaltamme kaksi tais jatkaa vaatturialalla” Kuusela osoittaa ikkunassa olevia nimiä. Samaa alalle työllistymistahtia ovat jatkaneet luokat meidän jälkeemme ja muutama luokka meitä ennen. ”Toki pienenä noottina, et moni on lisäkouluttautunut aloille, josta vaatturikoulusta on ehkä jotain hyötyä.” Kaartinen muistuttaa.
Kuitenkin meistä tuntuu vahvasti siltä, ettei ammattikoulu saa tällä hetkellä ainakaan vaattureiden osalta opiskelijoistaan irti tarpeeksi. Jottei postaus menisi pelkäksi valitusvirreksi ja perinteiseksi "Kaartinen ruikuttaa" -nurkkaukseksi, meillä on ehdotus! ”Teemamme onkin selkeä, otetaan takaisin alamme! ” Kuusela kertoo.
Nämä ovat meidän askeleemme siihen:
1. Lopetetaan vaatturikoulut tai supistetaan niiden sisäänpääsyä selkeästi. ”Pyytäkää vähintään motivaatiokirjeet, et miksi juuri vaatturikoulu!” Veijonen huutaa.
2. Antakaa opetus muille vaattureille. Otetaan kouluun vierailevien vaattureiden luentoja! ”Me ollaan ylpeitä niistä asioista mitä meillä osataan, voin tulla näyttämään jokaiselle vuosiryhmälle käsin ompelua tai antakaa Kaartiselle mahdollisuus opettaa sovittamista!” Kuusela hihkuu intoa.
3. Opetetaan enemmän ja paremmin työpaikoilla. ”Veijonen meidän kultapojumme, tuli meille aikoinaan, harjoitteluun, sitten oppisopimukselle ja nyt hän on osakas!” Kaartinen kertoo meidän firmamme mahdollistamasta polusta.
4. Ollaan edelleen ja kovemmin ylpeitä meidän omasta alastamme. ”Me toivotaan ja uskotaan siihen vahvasti, että tulevaisuudessa halutaan asioita ja erityisesti vaatteita, joita tekee mieli myös korjata.” Eettisyyden puolesta paasaaja Kaartinen päättää.
Kaiken tämän ruikutuksen jälkeen, jos haluat vielä meille työharjoitteluun; olet luultavasti meille juuri se oikea! ”Alla tähtien se yksi ja ainoa, ainutkertainen!” Kuusela viheltelee matkalla kellariin.
Ps. Keväälle hakusessa oppisopimustyöntekijä tai työharjoittelijoita! Ole yhteydessä.
Ruikuttaen ja parasta toivoen, Kaartinen & Kuusela