On vuosi 2000, päällä parhaat Leviksen liian isot farkut, paitana Polon t-paita söpöllä karhulla, hiukset geelillä pystyssä samalla tavalla kuin Linkin Parkin laulajalla; kainaloissa liikaa Calvin Kleinin deodoranttia, ihan vain varmuuden vuoksi päälle vielä kymmenen suihkausta perheen Portugalin reissulta hankittua Aqua di Gio hajuvettä. ”Koulun diskot ei ollu leikkiä, mutta onneks tunsin muutaman tyypin vanhemmilta luokilta, niin olin suht turvassa tollakin staililla!” Kaartinen muistelee ala-asteen elokuun ensimmäisen diskon tärkeyttä. Ilta meni kiskan, tanssirinkien ja Bomfunk Mc’s:n tahtiin. ”Sit sormet ristiin, että tolla käytöksellä ois tehny johonkin tyttöön vaikutuksen!” Kuusela muistelee vakuuttavasti johtajan kautta.
Kesän ensimmäinen ja illan viimeinen hidas oli Oulunkylässä aina: Always. ”Joku 6-luokkalainen tuli hakee mua tanssii, kädet selkään kiinni ja tärinä helpotti, kun kokenut ogelilainen alkoi viemään tanssia” Kaartinen muistaa. Kesä oli tämän tanssin jälkeen ohi; syksy oli alkanut ja muistot kesästä haihtuivat nopeasti. Kuten tuolloinkin kesä on ollut hyvä ja sitä on oikeasti vielä jäljellä. ”Nyt on tuskaset helteet takana ja on jälleen aika taas pukeutua!” Vasta noiden hitaiden aikaan syntynyt Veijonen kertoo. ”Epäilyjä poistaakseni Poika ei oikeasti ole yrityksemme poika…” Pikku-Olli huokaa ja lähettää ansiot Mäntsälään.
Ilta on tummunut juhannuksesta lähtien, valo vähenee, terassit tyhjneee, Café Esplanadin sisäterassin täyttöaste enteilee uutta syksyä. ”Muttei vielä, nyt kesäneule, pellava housut ja espradillot ovat täydellinen asu!” Poika etästailaa mielenmaisemaa. Ensi kuusta lähtien jaetaan vinkkejä kouluun ja töihin valmistautumiseen, vaatteiden syyshuoltoon ja kaikkeen oikeaan arkeen liittyvää. ”Mut nyt tää kirje on selkeästi vielä kesän puolella, vaikka Cittari on kohta jo kuukauden mainostanut back to school-tavaroita…” Kesämies Kuusela huokaa.
Kesän viimeiset hitaat on siis aika tanssia; tällä kertaa kypsemmin ja ehkä jopa paremmin pukeutuneena, kuin Milleniumin alussa. ”Jos Kaartinen olis kymmenen vuot nuorempi, se olis edelleen voinu viettää viikonloput tolla tyylillä!” Laura kannustaa vanhuksia mukaan jo hiipuvan y2K-tyyli huumaan. Onneksi kenenkään ei ole pakko yrittää nopeasti ohimeneviä kelkkoihin mukaan; hyvänä esimerkkinä Tampere. ”Itelle yksi tärkein asia tanssiessa on hien säätely; usein tanssimaan lähtiessä pikkutakki onkin hyvä jättää narikkaan!” Pikku-Olli vinkkaa prioriteettinsä. Ja usein taas ei; sillä koko illan hiessä muhinut ala-selkä ei ole kaikille mieluisa. ”Totta toinenkin puoli; tällöin hyvä paita tai hengittävä neule voi olla parempi asu; mikäli illan pukukoodi sen sallii!” Pikku-Olli jatkaa.
Yrityksemme isoin konsensus on kuitenkin siitä, että viimeisissä hitaissa voi usein tehdä elämän pituisia muistoja. ”Ja aivan kuten Kaartisen millenium bailaus, niin näistäkin muistoista mieleen tulee jäämään se asu!” Kuusela tietää varsin hyvin, samalla muistellen teini-iän kajaaliaikaansa. Näiden varoittavien esimerkkien takia Veijosen tämän hetken valinta onkin puku; joka liehuu niin kovaa, että muillekkin jää muisto sun tanssimisesta. ”Armania alle ja päälle!” Veijonen viittaa pukuun ja edelleen relevanttiin Aqua di Gioon.
Jos haluat tietää Helsingin parhaat tanssipaikat erilaisilta sukupolvilta; olet tervetullut kysymään! ”Ja jos haluut ni voidaan suunnitella sulle yhdessä täydellinen asu sun kesän viimeisiin hitaisiin!” Laura kehottaa varaamaan ajan.
Kesän viimeisiin hitaisiin varautuen,
Kaartinen & Kuusela
Kesän viimeiset hitaat