Tänä kesänä meidän lempi kesäkaupungissa Töölössä vierailee useita maailmantähtiä. ”Kysymys kuuluu onko liika liikaa?!?” Kaartinen ruikuttaa, luultavasti hietsun rannalta. No mottomme pelkkää lovee yltää oikeasti aina Chris Martinista James Hetfieldiin asti. ”Oikeasti Töölö on paras paikka maailmassa, niin tottakai ymmärretään, et ihmiset ympäri maailman haluu tänne!” Ex-Mäntsäläläinen Veijonen kertoo.
Päädyttiinkin muistelemaan Pomon tulevan vierailun turvin isoimpia muistojamme kesä-töölöläisistä. Kaartinen kertookin ensimmäisen musiikkimuiston olevan Born to Run-levyn tahtiin hyppimisen vanhempien vesisängyllä ja onhan johtaja myös muuttanut Oulunkylään heti Metallican esiinnyttyä siellä 30 000 ihmiselle. ”Mutta koska meil on yks ainut ihminen, joka on elänyt elämäänsä klassisen rokin ehdoin, päätettiin ojentaa kynä täl kertaa sille!” Kaartinen antaa näppäimistön Simo ”Nopeasormi” Kuuselalle.
”Muistan kuin eilisen, kun 16-vuotias teiniangstinen Kuusela oli jonottamassa 5h ennen ovien avaamista Olympiastadion edessä; vain jotta pääsen näkemään Metallican eturivistä. Se oli sen kesän isoin urheilusuoritukseni.
Ahdistus olikin melkoinen, kun kajaalini levisivät kosteuden takia ja mustaksi värjätyt rasvoittuneet hiukseni valuivat hikeä. Syykin oli yksinkertainen: lämppärinä oli Slipknot pelottavineen maskeineeen ja sydämeen tunkeutuvan lavashown kanssa. Päätös oli tehty, ei ikinä enää Slipknotin keikalle. Onneksi Metallican päivän päättänyt Nothing Else Matters kevensikin lopputunnelman plussan puolelle nuoren ja herkän Simon silmissä.
Paras olympiastadionilla näkemäni keikka- tittelin vie ylivoimasesti Bruce ”Pomo” Springsteen. 2012 oli vielä sitä aikaa, kun soitimme ystävien kanssa samalla eläen täysille rock-unelmaamme. Vaikka soitamme edelleen, on keski-ikäistyvien hahmojen rock-kukkoilu hiukan erilaista.
Olimme Brucen keikan aamulla saapuneet pienimuotoiselta itä-n*apuri kiertueeltamme(ei ikinä enää) ja olo oli heikko(ei ikinä enää). Juhlat tuppasivat vielä tuohon aikaan venymään ja niin oli käynyt taas, en uskonut jaksavani Brucen keikkaa, mutta tuohon aikaan tuntui kykenevän kaikkeen musaan liittyvään. Keikka Helsingin Olympiastadionilla kesti kaikenkaikkiaan viisi tuntia ja on ehdottomasti yksi parhaista joilla olen ollut!
Toivottavasti kaikille teille ja meille tulee jälleen ikimuistoinen keikkakesä!
Maailmantähtiä Töölöön tervetulleiksi toivottaen ja kitarankieliä vinguttaen,
Simo Kuusela & Kaartinen & Kuuselan poppoo
”Muistan kuin eilisen, kun 16-vuotias teiniangstinen Kuusela oli jonottamassa 5h ennen ovien avaamista Olympiastadion edessä; vain jotta pääsen näkemään Metallican eturivistä. Se oli sen kesän isoin urheilusuoritukseni.
Ahdistus olikin melkoinen, kun kajaalini levisivät kosteuden takia ja mustaksi värjätyt rasvoittuneet hiukseni valuivat hikeä. Syykin oli yksinkertainen: lämppärinä oli Slipknot pelottavineen maskeineeen ja sydämeen tunkeutuvan lavashown kanssa. Päätös oli tehty, ei ikinä enää Slipknotin keikalle. Onneksi Metallican päivän päättänyt Nothing Else Matters kevensikin lopputunnelman plussan puolelle nuoren ja herkän Simon silmissä.
Paras olympiastadionilla näkemäni keikka- tittelin vie ylivoimasesti Bruce ”Pomo” Springsteen. 2012 oli vielä sitä aikaa, kun soitimme ystävien kanssa samalla eläen täysille rock-unelmaamme. Vaikka soitamme edelleen, on keski-ikäistyvien hahmojen rock-kukkoilu hiukan erilaista.
Olimme Brucen keikan aamulla saapuneet pienimuotoiselta itä-n*apuri kiertueeltamme(ei ikinä enää) ja olo oli heikko(ei ikinä enää). Juhlat tuppasivat vielä tuohon aikaan venymään ja niin oli käynyt taas, en uskonut jaksavani Brucen keikkaa, mutta tuohon aikaan tuntui kykenevän kaikkeen musaan liittyvään. Keikka Helsingin Olympiastadionilla kesti kaikenkaikkiaan viisi tuntia ja on ehdottomasti yksi parhaista joilla olen ollut!
Toivottavasti kaikille teille ja meille tulee jälleen ikimuistoinen keikkakesä!
Maailmantähtiä Töölöön tervetulleiksi toivottaen ja kitarankieliä vinguttaen,
Simo Kuusela & Kaartinen & Kuuselan poppoo