Pojan ”älä osta enää yhtään enempää 44–50-kokoisia pukuja” -huuto kaikuu Kaartisen takaraivossa hänen ostaessaan lisää 44–50-kokoisia pukuja. ”Kuulin, mutten kuuntele!” Kaartinen liipottaa vähemmän yllättäen sinkkuna. No, se sikseen huumorista; tänään keskitytään valmistujaispukujen filosofiaan.
Kuten noin seitsemänsataakaksikymmentäviisi kertaa olemme todenneet, ihmiset saavat pukeutua aivan niin kuin haluavat. ”Mutta on olemassa varsin hauskoja stereotypioita, joilla voimme leikitellä näin valmistujaispukukirjeen kunniaksi!” Nietos kertoo edellisvuoden ylioppilaana.
Aloitetaan eteläisestä Helsingistä, mutta kuitenkin pitkän sillan tuolta puolelta. ”Viileimmät nuoret, joilla on ymmärrys tyylistä, kierrätyksestä ja mustista väreistä!” Nietos kertoo kalliolaisten vahvuuksista. Sangen kysytty puku tuntuukin olevan vintage, mielellään tekstuurisella kankaalla, 80–90-luvun istuvuudella, vivahduksella 2000-luvun alkua. ”Näitä myytiin 20 kappaletta Armani-viikoilla, mutta kuten ensimmäinen kappale kertoo, eivät ne heti lopu!” Nipa jatkaa uutiskirjeensä kaupallista sisältöä. Merkillä ei ole niin väliä Hesarin gentrifikoituneissa räkälöissä eikä Kompleksissa jatkoilla. ”Mutta jos pitää stereotypisoida, niin Armanit, vintage-Bossit, Gianni Versacet, vanhat Dolce Gabbanat ja vastaavat ovat parhaita noihin spekseihin!” Nietos kertoo ikätovereilleen.
Palataan Töölöön ja korsolaisen Nietoksen lukioaikoihin. ”Siis viime vuoteen!” Veijonen muistuttaa nuorimman nuoruudesta. Silloin yrityksemme vaikutus näkyi varsin selvästi Nietoksen valitessa Armanilta puvun, paidan sekä solmion. ”Muuten yleisin väri oli ehdottomasti tummansininen, valkoinen paita, ruskeat kengät ja yksivärinen solmio!” Nietos vahvistaa stereotypian osuneen viime vuonna oikeaan. Old Money -tyylistä kuultiin viime vuoteen asti, kunnes termi vaihtui nuorten keskuudessa Tukholma-stailiin. ”Huoh, ootte niin pihalla, mutta toi näkynee edelleen töölöläisissä päättäjäisissä!” Nietos puhahtaa vanhuksille.
Lähiöissä, Kehä I:n ulkopuolella ja vieläkin kauempana, tyylit vaihtelevatkin roimasti alueiden välillä. ”Ja koulujen ja ihmisten välillä muutenkin, mutta tää olikin kärjistetty, huumorivivahteinen kirje!” Nietos puolustaa uutiskirjeen sävyä. Lähiöissä Nuorin väittääkin päättäjäisjuhlien järjestäjän päätösten vaikuttavan erittäin paljon. ”Varmasti myös muualla, mutta jos vanhemmat laittavat puvun tai yli polven pituisen mekon, ei taida nuorellakaan olla muuta mahdollisuutta!” Nietos katsahtaa korsolaisiin ikätovereihin.
Siirrytään kuitenkin kaupallisuuteen ja vastataan vanhemmilta usein keväisin kuultuihin kysymyksiin:
Paljonko puvut maksavat?
-150–1500 €, keskimäärin valmistuva nuori selviää noin 225 €:lla!
Saako teiltä koko asun?
-Kyllä! Valikoimaamme kuuluvat niin paidat, kengät, solmiot kuin muutkin asusteet.
Milloin teille kannattaa tulla?
-Aukioloaikojemme puitteissa; meillä on enemmän asiantuntijoita nyt keväällä töissä kuin koskaan. Mutta voitte varata myös ajan, jos haluatte varmistua sopivan puvun löytymisestä.
Jos varaan ajan, pitääkö minun ostaa jotain?
-Ostopakkoa ei ole, ja jos meiltä ei löydy sopivaa pukua, osaamme ohjata teidät oikeaan suuntaan.
Jos ja kun puku likaantuu, niin mitä tehdä?
-Harjaa ja pyyhi kostealla pyyhkeellä. Jos lika ei irtoa, ei hätää: KAARTINEN ON NYT RAKENTAMASSA PESULAA, JOKA SAA JOKAISEN LIAN IRTI!
Kuka teillä voi asioida?
-Kaikki!
Valmistuvia valmistavin terveisin,
Kaartinen & Kuusela