Ollaan saatu viime aikoina sikana just sitä mitä halutaan eli lovee! ”Siis saatiin esimerkiksi noin 50 työhakemusta meijän pieneen vintageliikkeeseen!” Kaartinen kertoo ylpeällä rintaäänellä. Ollaan myös ilosia, että teidän asenne on pitänyt Kaartisen raivoamisen minimissä… ”Kiitti!” Veijonen johtaa työntekijöiden kuoroa.
On kuitenkin Kaartinen ruikuttaa -nurkan aika! ”Mikä se on?” Jonne erehtyy kysymään muiden toppuutellessa. Johtajan moottori on kuitenkin ehtinyt jo käynnistyä. ”On aika perehtyä merkkien työnjälkeen, sekä tehtaisiin tai niiden puutteeseen!” Kaartinen kertoo surusilmin. Jos joku teistä on kysynyt vaatteiden laadusta toimitusjohtajalta on luultavasti vastaus ollut lähelle tätä; yritykset joilla on oma tehdas ovat laadukkaampia tai ainakin niiden hinta-laatusuhde on parempi.
”Kuulostaa hyvältä logiikalta!” Veijonen tukee mentoriaan. Tämän ajatusketjun tueksi löytyykin monta esimerkkiä. ”Kiton, Attolini, Belvest, Zegna, Turnbull & Asser, mutta pitää muistaa, että jokaisella merkillä on aina bravuurinsa. Siinä missä esimerkiksi ranskalainen Charvet tekee maailman parhaimpia paitoja, ei merkiltä tarvitse odottaa parhautta myös tupakkatakeissaan. ”Suutari pysyköön lestissään!” Kuusela herää puhumaan ammattiylpeydestä.
Pohjoismaissa olemmekin tottuneet tehtaiden puutteeseen, mutta etelä-Euroopassa, kuten meidän rakkaassa Italiassa, korona teki asian myös siellä tutuksi. ”Meille keskikokoiset brändit joutuivat vähentämään työntekijöitään ja jopa lopettamaan kokonaan tehtaitaan.” Kaartinen kertoo. Esimerkkinä tästä toimii ”mainiosti” Pal Zileri, joka joutui lomauttamaan kaikki tehdastyöntekijänsä ja sai homman uudestaan pyörimään vasta viime vuonna kun tehtaan toiminnoille löytyi ulkopuolinen toimija. ”Miten tälläiset draamankaaret tulee sitten esiin laadussa?” Jonne kysyy vielä viattomin silmin.
Kun kyse on käsityöstä, kädenjäljestä näkyy yrityksen tapahtumat ja työntekijöiden vähentämiset, aina itse vaatteissakin. ”Oon nähny isoilta tehtailta satoja väärin istutettuja hihavuoria!” Kaartinen kertoo vain yhden esimerkin. Mistä sitten normaali asiakas voisi tietää mihin voi luottaa laadussa? ”Et oikeen mitenkään, vaikka materiaalin tuntee handulla; ei esimerkiksi paidan tikki per sentti suhteita usein kaupassa lasketa” Kuusela kertoo ompelutyön tärkeydestä.
Mikä siis Kaartista tökkii tällä hetkellä? ”Ne jotka luotti ennen hyvään hinta-laatuun heikentää työnjälkeä(ulkoistamalla ja vähentämällä työntekijöitä) ja ne jotka luotti laatuun nostaa hintoja kaikkien saavuttamattomiin.” Kaartinen huokaa. Hyvänä esimerkkinä laatuun satsaavasta firmasta, toimii jo edellä mainittu Zegna; jonka 2000€n neuleita oli tämän tekstin kirjoitushetkellä Stockmannilla -60% alennuksessa, noin kymmenen kappaletta. ”hyvänä Esimerkkinä siitä laadun heikentämisestä taas on Stone Island, jonka vaatteista on vaikea löytää Made In Italy merkintää tänä päivänä!” Kaartinen tuhahtaa, Jonnen tukemana.
Eniten Kaartista ärsyttää asiakkaiden viilaaminen linssiin, joten kysykää meiltä tulevaisuudessakin mistä ostan ja mitä ostan kun laitan rahani uuteen vaatteeseen!
Ps. Made in Italy ei takaa hyvää laatua, eikä kaikki kashmir ole samanarvoista!
Riehuvin kevätterveisin,
Kaartinen & Kuusela
”Kuulostaa hyvältä logiikalta!” Veijonen tukee mentoriaan. Tämän ajatusketjun tueksi löytyykin monta esimerkkiä. ”Kiton, Attolini, Belvest, Zegna, Turnbull & Asser, mutta pitää muistaa, että jokaisella merkillä on aina bravuurinsa. Siinä missä esimerkiksi ranskalainen Charvet tekee maailman parhaimpia paitoja, ei merkiltä tarvitse odottaa parhautta myös tupakkatakeissaan. ”Suutari pysyköön lestissään!” Kuusela herää puhumaan ammattiylpeydestä.
Pohjoismaissa olemmekin tottuneet tehtaiden puutteeseen, mutta etelä-Euroopassa, kuten meidän rakkaassa Italiassa, korona teki asian myös siellä tutuksi. ”Meille keskikokoiset brändit joutuivat vähentämään työntekijöitään ja jopa lopettamaan kokonaan tehtaitaan.” Kaartinen kertoo. Esimerkkinä tästä toimii ”mainiosti” Pal Zileri, joka joutui lomauttamaan kaikki tehdastyöntekijänsä ja sai homman uudestaan pyörimään vasta viime vuonna kun tehtaan toiminnoille löytyi ulkopuolinen toimija. ”Miten tälläiset draamankaaret tulee sitten esiin laadussa?” Jonne kysyy vielä viattomin silmin.
Kun kyse on käsityöstä, kädenjäljestä näkyy yrityksen tapahtumat ja työntekijöiden vähentämiset, aina itse vaatteissakin. ”Oon nähny isoilta tehtailta satoja väärin istutettuja hihavuoria!” Kaartinen kertoo vain yhden esimerkin. Mistä sitten normaali asiakas voisi tietää mihin voi luottaa laadussa? ”Et oikeen mitenkään, vaikka materiaalin tuntee handulla; ei esimerkiksi paidan tikki per sentti suhteita usein kaupassa lasketa” Kuusela kertoo ompelutyön tärkeydestä.
Mikä siis Kaartista tökkii tällä hetkellä? ”Ne jotka luotti ennen hyvään hinta-laatuun heikentää työnjälkeä(ulkoistamalla ja vähentämällä työntekijöitä) ja ne jotka luotti laatuun nostaa hintoja kaikkien saavuttamattomiin.” Kaartinen huokaa. Hyvänä esimerkkinä laatuun satsaavasta firmasta, toimii jo edellä mainittu Zegna; jonka 2000€n neuleita oli tämän tekstin kirjoitushetkellä Stockmannilla -60% alennuksessa, noin kymmenen kappaletta. ”hyvänä Esimerkkinä siitä laadun heikentämisestä taas on Stone Island, jonka vaatteista on vaikea löytää Made In Italy merkintää tänä päivänä!” Kaartinen tuhahtaa, Jonnen tukemana.
Eniten Kaartista ärsyttää asiakkaiden viilaaminen linssiin, joten kysykää meiltä tulevaisuudessakin mistä ostan ja mitä ostan kun laitan rahani uuteen vaatteeseen!
Ps. Made in Italy ei takaa hyvää laatua, eikä kaikki kashmir ole samanarvoista!
Riehuvin kevätterveisin,
Kaartinen & Kuusela