Meitä Kaartinen & Kuuselaa voi kutsua (tai jättää kutsumatta) varsin klassiseksi miesten vaateliikkeeksi. “Mutta minua ei!” Puusti heilauttaa naiskorttiaan. Ollaankin pelkkää lovea toivotuksilla, sekä kaikille suunnatuilla asuilla ja ajatuksilla haluttu tehdä selväksi, että meillä voi asioida kaikki. “No näin kahden vuoden jälkeen ajattelin, että vihdoin voi antaa sitten Puustinkin kirjoittaa uutiskirje…” Kaartinen siirtää viimeisetkin vastuun rippeensä eteenpäin.
“Ja minähän kirjoitan! “ Puusti huikkaa. “Koska kirje on minun haluan painottaa asioita, jotka ovat minulle juuri tässä liikkeessä tärkeitä!” Puusti intoilee heti perään.
Puustin aloittaessa työt hänet yllätti se, miten samat merkit, jotka myyvät naisille lähinnä keinokuituja ja trendejä seuraavia kuteita, tuottavat miehille enimmäkseen luonnonkuituihin ja laadukkaaseen käsityöhön pohjautuvia vaatteita. Esimerkiksi Bossin ja muiden perushyvien merkkien tuotteita hypistellessä huomaa, ettei naisille kohdennettuja vaatteita ole tehty pitkäaikaiseen käyttöön. “Eihän tää nyt näin voi mennä!!” Puusti tuhahti vertailtuaan materiaalilappuja keskenään.
Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, sillä parin vuoden aikana Pude huomannut etteivät vaatteet katso sukupuolta; Ihan yhtälailla puku istuu kelle vain, kunhan se istuu. “Se on niin siistiä, että hyvin tehtyä vaatetta pystyy muokkaamaan, eikä se rajoita sitä KUKA vaatteen pistää päälleen” Tasa-arvo Puusti hihkuu. “Elä pistä odotuksia nyt ihan kuuhun asti…” ompeleva vaatturi Kuusela toppuuttelee. Tyypillistä onkin ettei kukaan suoriltaan saa pukua mukaansa, vaan usein vähintään lahkeen tai hihan mittaa pitää muokata. ”Itselle usein puvuissa takki on sopiva ja byysat liian kapeet, siks otankin koon isomman ja kavennellaan rotsi sit sopivaks!” Pude kertoilee viime aikaisista pukuhankinnoistaan.
Muotimarkkinoita sekä mikrotrendejä seuraava Putte onkin pistänyt merkille myös toisen seikan; miehille suunnattujen vaatteiden kierto on huomattavasti hitaampaa ja sesongeissa vaihtuvat hienovaraisemmat nyanssit, kuin naisten vastaavassa. “Miksi mun pitäis ostaa, joka kuukausi uusi kapselivaatekaappi, kun kollegat menee vuodest toiseen samois kuteissa ja näyttää silti yhtä tuoreelta?!?” Puusti ärisee ajan hermolla ratsastavan markkinan älyttömyyttä. Hyvä istuvuus ja hienot asusteet antavat, niin Puustille kuin koko firmallekkin paljon pelivaraa vanhoihin arkisiin asuihin.
Työmaalta mukaan onkin tarttunut se, että omaan tyyliin istuva vaate on ajaton, eikä jatkuvalle kulutushysterialle ole tarvetta. “Täysin allekirjoitan, että kulutushysteria on saatanasta…” Kaartinen mutisee täyden vaatekaappinsa perukoilta. “Ollaankin kavereiden kanssa pohdittu sitä, miksi ajattomuus on synonyymi klassisuudelle, eikä sille mikä natsaa sun tyyliin”. Puusti pyysi liikkeessä eniten asioivan toverinsa kuviin toteamaan, että hulivaatteet on yhtälailla ajattomia.
“Näiden pointtien lisäks, mähän näytän aivan hiton hyvälle puvussa!” savolaisella itsevarmuudella varustettu Pude tokaisee. Ja koko firma voikin allekirjoittaa sen, että vaatteiden tarkoitus onkin saada käyttäjälleen samanlainen egobuusti kuin Putella. “Kaikilla pitäis olla hyvä mieli niiden vaatteissa!” Kaartinen hihkuu kashmir neuleittensa alta.
Keväisin terveisin,
Puusti & Kaartinen & Kuuselan muu poppoo
Puustin aloittaessa työt hänet yllätti se, miten samat merkit, jotka myyvät naisille lähinnä keinokuituja ja trendejä seuraavia kuteita, tuottavat miehille enimmäkseen luonnonkuituihin ja laadukkaaseen käsityöhön pohjautuvia vaatteita. Esimerkiksi Bossin ja muiden perushyvien merkkien tuotteita hypistellessä huomaa, ettei naisille kohdennettuja vaatteita ole tehty pitkäaikaiseen käyttöön. “Eihän tää nyt näin voi mennä!!” Puusti tuhahti vertailtuaan materiaalilappuja keskenään.
Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, sillä parin vuoden aikana Pude huomannut etteivät vaatteet katso sukupuolta; Ihan yhtälailla puku istuu kelle vain, kunhan se istuu. “Se on niin siistiä, että hyvin tehtyä vaatetta pystyy muokkaamaan, eikä se rajoita sitä KUKA vaatteen pistää päälleen” Tasa-arvo Puusti hihkuu. “Elä pistä odotuksia nyt ihan kuuhun asti…” ompeleva vaatturi Kuusela toppuuttelee. Tyypillistä onkin ettei kukaan suoriltaan saa pukua mukaansa, vaan usein vähintään lahkeen tai hihan mittaa pitää muokata. ”Itselle usein puvuissa takki on sopiva ja byysat liian kapeet, siks otankin koon isomman ja kavennellaan rotsi sit sopivaks!” Pude kertoilee viime aikaisista pukuhankinnoistaan.
Muotimarkkinoita sekä mikrotrendejä seuraava Putte onkin pistänyt merkille myös toisen seikan; miehille suunnattujen vaatteiden kierto on huomattavasti hitaampaa ja sesongeissa vaihtuvat hienovaraisemmat nyanssit, kuin naisten vastaavassa. “Miksi mun pitäis ostaa, joka kuukausi uusi kapselivaatekaappi, kun kollegat menee vuodest toiseen samois kuteissa ja näyttää silti yhtä tuoreelta?!?” Puusti ärisee ajan hermolla ratsastavan markkinan älyttömyyttä. Hyvä istuvuus ja hienot asusteet antavat, niin Puustille kuin koko firmallekkin paljon pelivaraa vanhoihin arkisiin asuihin.
Työmaalta mukaan onkin tarttunut se, että omaan tyyliin istuva vaate on ajaton, eikä jatkuvalle kulutushysterialle ole tarvetta. “Täysin allekirjoitan, että kulutushysteria on saatanasta…” Kaartinen mutisee täyden vaatekaappinsa perukoilta. “Ollaankin kavereiden kanssa pohdittu sitä, miksi ajattomuus on synonyymi klassisuudelle, eikä sille mikä natsaa sun tyyliin”. Puusti pyysi liikkeessä eniten asioivan toverinsa kuviin toteamaan, että hulivaatteet on yhtälailla ajattomia.
“Näiden pointtien lisäks, mähän näytän aivan hiton hyvälle puvussa!” savolaisella itsevarmuudella varustettu Pude tokaisee. Ja koko firma voikin allekirjoittaa sen, että vaatteiden tarkoitus onkin saada käyttäjälleen samanlainen egobuusti kuin Putella. “Kaikilla pitäis olla hyvä mieli niiden vaatteissa!” Kaartinen hihkuu kashmir neuleittensa alta.
Keväisin terveisin,
Puusti & Kaartinen & Kuuselan muu poppoo