Perustaessamme kauppaamme emme valinneet Arkadiankatua aikanaan sattumalta; tutkimme Helsinkiä, löysimme historiaa, perinteitä ja Mestareita. ”Arkadiankadulla varsinkin on pitkä historia vaattureiden osalta: tässäkin talossa asui ja piti vastaanottoa yksi Suomen historian legendaarisimmista käsityöläisistä”, Kuusela osoittaa vihreän talon kolmatta kerrosta. Mutta koska vaattureiden vaatturi Jouni Korhonen on jo edesmennyt, päätimme kysyä muilta Arkadiankadun legendoilta pitkän listan kysymyksiä Homobonuksen päivän kunniaksi.
Tuon saman rakennuksen kivijalkaan kauppansa perustivat Tuomo Pynttäri ja Olli Holstikko. ”Olemme Vaatturiliike Sauman puolivallattomat perustajat ja omistajat!” Tuomo päästetään kuvailemaan herroja. Sijainti ei ollut sattumaa, sillä näiden kahden vaatturikonkarin oppi-isä oli kukapas muukaan kuin Jouni Korhonen. ”Vanhempien kollegoiden mielestä oli sulaa hulluutta tulla katutasoon, sillä asiakkaat saattaisivat häiritä työntekoa!” Tuomo kertoo aikojen muuttumisesta. Melkein vastapäätä aloitti aikanaan myös nykyinen Mestarikiltaneuvoston ylioltermanni Pirjo Savolainen yrityksensä Bigarren kanssa. ”Tartun töihin joka päivä yhä uudelleen yhtä innostuneena kuin aina, vaikka yritykseni perustamisesta tulee jo 40 vuotta”, Pirjo kertoo ylpeydellä. Molempien yrittäjien mielestä Arkadiankadussa oivaa oli sijainti ja saavutettavuus, vaikka Sauman pojat muuttivatkin aikanaan myynnin kasvattamisen takia klassisen miestenmuodin ytimeen Bulevardille.
Kuva: Suomen käsityön museo, skm.finna.fi
Mutta mitä käsityöläisyys merkitsee tänä päivänä jo kaiken nähneille konkareille? ”Se on intohimoa oikeaan ammatinvalintaan, joka on hyvin kohdalleni osunut”, Pirjo kertoo sanoilla, joihin meidänkin on helppo samaistua. Sauman kundeille vaatturiuden merkityksestä kysyttäessä vastaus on yhtä tyhjentävä: ”Käsityöläisyyttä; asiantuntijuutta”, Tuomo tiivistää vaatturiuteen suhtautumisen, joka näkyy edelleen Sauman valikoiman laadussa. Kädentaitajia yhdistää myös valtavan intohimon takia suuri huoli tulevaa kohtaan. ”Jos saisin valita pari kolme poikaa, pystyisin vuodessa siihen, mitä koulu tekee kolmessa”, Jouni Korhonen kritisoi koulutusta jo vuonna 1996 Helsingin Sanomien Tuija Verkolan haastattelussa. Koulutuksen heikko taso ei siis ole mikään uusi juttu, vaikka leikkaukset ovatkin viime aikoina olleet pinnalla. ”Kouluun tarvittaisiin osaavia opettajia ja oppilaille aikaa sekä mahdollisuus toistaa työvaiheita uudestaan ja uudestaan”, Tuomo kertoo omia parannusehdotuksiaan Kuuselan nyökätessä vieressä. Pirjonkin parannusehdotus on konkreettinen ja suuntautuu Arkadiankadun sijasta Arkadianmäelle: ”Oppisopimusjärjestelmää pitäisi uusia niin, että oppisopimuskoulutus olisi koulutussopimus, eikä työsopimus kuten nykyään.”
Töissä oppimisen tärkeys korostuu käsityöläisistä puhuttaessa lähes aina, joten onkin loogista kysyä lisää heidän esikuvistaan. ”Jouni oli tavattoman hyvä käsityöläinen; hän oli alansa mestari varustettuna aidolla halulla välittää osaamistaan eteenpäin”, Pynttäri kertoo ylpeänä legendasta. ”Kaikki ompeluun liittyvä on opittu häneltä, mutta myös se, että tehdyn työn tulee olla kannattavaa”, Tuomo jatkaa ytimekkäästi. ”Ensimmäinen oppiäitini oli Aune Paakkinen, kolme vuotta kestäneiden ensimmäisten pukuompelijaopintojeni rautainen ammattiopettaja. Ilman Aunea en olisi tässä”, Pirjo kertoo omasta esikuvastaan. Pirjo on kantanut noin 40 vuotta kestäneen yrittäjyyden aikana tärkeitä oppejaan mukanaan läpi vuosien: ”Vahva kaavoitustaito, muodonhallinta ja sen mukana kehittynyt nopea havainnointikyky tehtävän työn arvioinnissa”, Savolainen kertoo vanhojen oppien tärkeydestä. Kuten Kaartinen & Kuuselassakin, on myös näiden kahden muun yrityksen mukaan tarttunut periaate jatkuvasta kehityksestä. ”Tehdäkseen jotain hyvää ja kaunista on tiedettävä historiaa ja kauneutta”, Kuusela lainaa vapaasti Kaartisen Suomi–Italia-käännöskukkasia.
Koemme, että on hyvä tuntea meidän Helsinkimme omaa historiaa, varsinkin omien intohimojemme osalta, jotta voimme luoda edelleen kehittyvää ja uutta kaupunkikulttuuria, niin vaatteiden kuin palvelunkin osalta. ”Tulevaisuuden näkymät ovat käsityöläiselle hyvät: jos olet taitava ja omistautunut, niin töitä on melko mukavasti”, Tuomo luo uskoa nykyiseen ja tulevaan. Mutta kuten Korhonen on opettanut, jatkaa myös Pynttäri: ”Myydäkin pitäisi osata.” ”Asiakkaat haluavat yksilöllistä parasta palvelua ja osaamista – tämä asia ei muutu. Jokainen asiakas on kuningas ja kuningatar!”, Pirjo muistuttaa, kuten vaatturit yllä asiakaspalvelun tärkeydestä. Kaikista vastauksista paistaa läpi intohimo ja rakkaus omaa työtä kohtaan – aivan kuten meillä Kaartinen & Kuuselassa. ”Mikäs sen parempaa kuin oma ihana työ, jota on joka päivä ilo tehdä. Käsityöstä nauttii ja se näkyy myös asiakkaalle”, Pirjo päättää ylioltermannin ylpeydellä.
Käsityöläisiä ja pyhää Homobonusta juhlien,
Boutique Bigarre Nahka-Turkisateljee, Vaatturiliike Sauma, Kaartinen & Kuusela