Veijosen elämän ensimmäinen rapujuhla tarjosi aikanaan monta klassikkoa: opittiin mitä on Köyliön murre, tehtiin Kiasmalla naama edellä asfalttiin kaatuminen (huom. ilman skeittilautaa), sekä paljon muuta painokelvotonta materiaalia. ”Ei lähdetty kuvissa inspiroitumaan tosta illasta, eikä Mummotunneli taida olla aamusin ees auki…” Puusti puukottaa verbaalisesti Veijosta kylkeen.
Mutta kuten aina, meillä juhlat alkavat siitä, että selvitetään pukukoodi. ”Mulle opetettiin aikanaan, että rapujuhlissa pitää olla aina smokki päällä…” Veijonen tuijottaa vihaisena Kaartisen ikkunaa kohden. Vaikka black tie -pakkoa ei ole, niin muita ohjenuoria on ”hurumycket”. ”Meidän yrityksemme juhlissa pukukoodin valinta menee niin, että kysyn kuukausi aiemmin siitä: kukaan ei vastaa kunnes Kaartinen diktaattorin elkein päättää kaks päivää aiemmin pukukoodin…” Puusti puhaltelee poikien suuntaan.
Jos juhlissa tulee ottaa huomioon niiden arvokkuus ja ihmiset; tulee rapujuhlissa lisäksi ottaa huomioon itse syötävä.
”Varakkaan suomenruotsalaisen perimätiedon mukaan, rapujuhlissa ei koskaan tulisi olla punaista päällä; kunnioituksesta rapuja kohtaan!” Olli kertaa vuosien kokkikokemuksella. ”Näin vuosien vegaanikokemuksella; kunnioituksesta voi myös jättää ne syömättä!” Kuusela edustaa mökiltään firman radikaalisiipeä. Sotkua tulee syödessä joten valkoista silkkipukua on vaikea suositella. ”Yhdestä asiasta ollaan kuitenkin samaa mieltä; aina on hyvä aika juhlia” Veijonen vakuuttaa koko yritykselle.
Ps. ”Kuviin päätimme nyt kuitenkin laittaa päälle punaista vaikka ei vihata rapuja ja Kuuselalle tiedoks: rapu on kirppikseltä ja se on muovinen!” Puusti pelastaa loppuviikon sovun; ja tekee ravuille selväksi, että kunnioitamme niitä!
Saksevin terveisin,
Kaartinen & Kuusela