Yritykseemme tuli keväällä suomenruotsalainen lisäys, kun suomennettu Mikko Mallikas aloitti myymälässämme. ”Olen siis Alfons!” Alfons kertoo selkeällä suomen kielellä. Hän on kotoisin, kuinkas muutenkaan, kuin Tölöstä. ”Olikin loogista pyytää häntä kertomaan paikallisin silmin jokin muu virkistymispaikka kuin Mr. Don”, Kuusela kertoo.
Yrityksessämme on ollut hiukan snobityhjiötä, kun yrityksemme parhaalla ruotsin kielellä varustettu Kaartinen joutui jäämään eläkkeelle. ”Kaikki ruotsinkieliset on snobeja ja päinvastoin me muut ollaan juntteja…” Veijonen huokaa kuitenkin totuuden mukaisesti, Kuuselan myötäheiluttaessa koko tekstin lukemisen ajan päätä puolelta toiselle. No, jottei Kuuselan niskat liikaa kipeydy, jatketaan totuuden mukaisella linjalla. ”Valitsin kaikille illanviettoon klubitakit päälle!” Alfons kertoo muistuttaen, ettei kenelläkään meistä ollut varaa laittaa punaisia housuja jalkaan. ”Atlantti-sääntö on meillä suomenruotsalaisilla verissä!” Alfons jatkaa.
Klubitakin nappien sävyllä ei kuulemma tuon verenperimän mukaan ole niin paljon väliä, mutta niiden kuvioilla voi olla iso merkitys. ”Ritarihuoneella voi käydä kattomassa Suomen aatelisten vaakunoita!” Myös Veijonen on perinyt jotain tietoutta Kaartiselta. ”Niilläkin on muuten sukuvaakuna…” Kuusela huokaa johtajakollegansa vaietusta maalaissukuhaarasta. Sekoilua hiukan tiivistämällä voidaan todeta, että napit saattavat kertoa, mistä suvusta olet, minkä koulun olet käynyt, mihin kerhoon kuulut tai monia muita ei-pinnallisia asioita! ”Tärkeitä asioita!” Alfons puolustautuu mallikkaasti.
Perinteiseen tapaan myös Alfons sitoutuu yrityksemme tärkeimpään periaatteeseen; pelkkää lovea. ”Klubitakin napit ei siinä kohtaa määrittele sitä, kuka saa sitä pitää, vaan ainoastaan halu pitää klubitakkia!” Alfons pitää pukeutumista tasa-arvoisena oikeutena kaikille.
Kuvien stailaamiseen annettiinkin suomenruotsalaiselle snobille vapaat kädet esitellä klubitakin monipuolisuutta. ”Nähtiin pukua, yksirivistä, edullisempaa ja käsintehtyä, joten edelliseen snobiin verraten suhteellisen lempeää ja inklusiivista!” Kuusela huomauttaa, ettei hyväksy edellisen lauseen sanomaa, ja muistuttaa, että Kaartisen vapaiden stailauskäsien ainoa tehtävä oli herättää yksi kysymys! ”Paljo sul o massia päällä… ja sit se käveli Narinkkatoria edestakas toivoen, että joku kysyy siltä sen kysymyksen…” Veijonen huokaa, ettei Alfons ole oikeasti mitään siihen verrattuna.
No löytyykö sitten kesän lempijuomasta yhtymäkohtia kahden ruotsia osaavan snobin välillä? ”Rosée on ehdoton näin kesällä!” Alfons hihkaisee, kaikkien todeten tässäkin kohtaa omenan pudonneen melko kauas puusta.
Ämbärin ja shampanjan täyteisiä iltoja muistellen,
Kaartinen & Kuusela
Suomenruotsalainen tuli taloon