Jumankauta on ollut tammikuu, kun Helsingissäkin pakkanen on purrut poskien päihin punaisia sydämiä ja lämmön säätelyyn on tarvittu muutakin kuin positiivinen mieli. ”Lunta, olen nähnyt luntakin!” poika intoilee kuin 20 vuotta sitten Mäntsälässä konsanaan. Koska olemme vaatekauppa ja omistajallamme on intohimo hankkia mitä erilaisempia vaatteita, päätimme larpata – emme parinkymmenen vuoden päähän, vaan neljänkymmenen vuoden! ”Silloin rautaesiripun molemmin puolin oli vielä kylmempää kuin nyt!” Kuusela muistelee nuoruuttaan, jolloin vielä hiihdettiin kouluun ja kaikkien talvihatut olivat turkiksesta tehtyjä.
Ajat olivat eri, ja onneksi aika entinen ei koskaan enää palaa! ”Ja pyh pah, kun seuraa maailman menoa, tuntuu ihan siltä kuin oltaisiin menty kymmeniä vuosia taaksepäin!” Kuusela jatkaa muistelojaan. Niin menemme mekin, mutta onneksi vain muodillisesti tätä postausta varten. Lauran päähän kultaiset kutrit, Veijosen harvat piiloon talvimyssyllä ja Kuuselalle luonnollisesti fedora. ”Madam” Kuusela keikauttaa hattunsa lipan alaspäin nähtyään Lauran saapuvan.
Tyylistä pitää luopua talven saapuessa ja ainoa oikea tapa suojautua kylmältä on musta untuvatakki – kliseet voivat painua sinne, mistä tulivatkin. ”Tähän joku vois viel sanoa, että ei Italiassa osata tehdä talvitakkeja…” Veijonen naurahtaa alati kasvavaan partaansa. Ajat olivat eri, kun Alpeille saavuttiin sukset nahkaisilla remmeillä kiinnitettynä Testarossan katolla. ”En tiedä, mitä toi tarkottaa, mut yhen sukulaisen Alfa Romeo ei ikinä lähteny talvella käyntiin!” Veijonen alkaa pätemään autoista, kuten mäntsäläläisen kuuluukin!
Eivät italoautot ennenkään kylmää kestäneet, mutta ainakin talvivaatteet siellä suunniteltiin lämpimyyttä ja mukavuutta edellä. ”Just niin kuin kuvissakin olevat Ruffon ja La Mattan lampaankarvaturkitkin!” Laura kertoo muistellen samalla, ettei nähnyt lapsena yhdenkään lampaan hytisevän Salon keskustassa. ”Ei siellä ollu lampaita…” Laura oikaisee väärinymmärrykset.
Lampaita tai ei, me emme ole turkisten ystäviä mitenkään muuten kuin näin kierrätettynä – ja sehän tässä meidän hommassa onkin parasta. ”Hyödynnetään maailmassa jo käytettyjä vaatteita joo, mut herran jestas saadaan myös kierrätettyä vanhoja, jo hyväksi todettuja asukokonaisuuksia ja muoti-ilmiöitä!” Veijonen intoilee itsensä ja teidän puolesta.
Kerättiin sivuun teille turkiksia soviteltavaksi nyt viikonlopuksi; joten tule katsomaan, mille vuosikymmenelle sinä sopisit tyylillisesti parhaiten! ”Tälle! Sä sovit tälle vuosikymmenelle!” nykyään hiukan diplomaattisempi TJ päättää kirjeen.
Turkiksia vältellen, mutta vintagesta värähdellen,
Kaartinen & Kuusela
Talvinahkaa ja lampaanturkkeja!