Vappu, ei pimiä, aloittaapi meidän terassikauden. ”Viuh” sana pääsee Kuuselan suusta tutun pään yli viuhahtavan käsiliikkeen mukana. Vapun jäljiltä palaaminen töihin sai miettimään, että miltä tuntuisi tehdä 8-16 työtä. ”Ja siihen se jäi, tuntuu et ollaan tosi onnekkaita, et saadaa tehä just tätä!” Veijonen puhuu ylpeänä harrastuksestaan; työstään.
Siitä päästäänkin uutiskirjeen syvempään olemukseen, terassin merkitykseen! ”Eli saan omistaa tän kirjeen omille ajatuksille!” Kaartinen puhahtaa, muiden katsoessa huolestuneena. Meidän pari tuolia ja kasvia ei ole ehkä isoin eikä kaunein terassi, mutta sillä on silti monta tarinaa takana! ”Siin ollaan syöty perjantaipizzoja kesäisin, silloin ku ehdittiin vielä istua ajan kanssa: yhdessä! Kuusela muistelee Sivukaiteen vegaaniherkkua.
Tuoleilla on istunut monta lukematon määrä ystäviä, asiakkaita, Noodle Masterin asiakkaita ja ohikäveleviä lepuuttajia. ”Istumisen sijaan, ton terassin tärkein ja syvin tarkoitus on ollut kohtaaminen.” Kaartinen syventää kirjoitusta. Tuossa Arkadiankadun tuoleilla on pidetty Puustin työhaastattelu, on kuunneltu Kaartisen sydänsuruja ja tehty sopimuksia jotka ovat vieneet yrityksemme eteenpäin! ”Se on ollu mulle paikka vetää ihminen syrjään ja kysyä; mitä kuuluu oikeasti?” Kaartinen jatkaa.
Auringon laskiessa Arkadiankadulla vasta 18:30 kesäisin, on liikkeen edessä myös juotu jotain. ”Kerran istuttiin Bögön kanssa lauantaina 16-18:45 terassilla ja hankittiin kaikki punaiset nenät!” Kuusela muistelee vanhoja. Voidaankin sanoa, että meidän terassilla on luotu ystävyyssuhteita, rakkaussuhteita ja kaupallisia suhteita! ”Onks Bögö kaikkia noita?!?” Veijonen tivaa vanhuksilta.
No tarjotaankin myös tulevaisuudessa tämä kohtauspaikka; teille ja meille. Ja siitä päästäänkin niihen kasist neljään ihmisiin. ”Tuu töiden jälkeen kotimatkalla moikkaa meitä ja istahtaa terdelle, lupaan tarjoo Pellegrinon tai Vichyn!” Kaks päivää viikossa paikalla oleva Kaartinen lupailee.
Terassikauden avaten,
Kaartinen & Kuusela