Tummanharmaa, MUSTA tai yönsininen puku on klassikoiden klassikko, mutta miksi? ”Lisääntyvin määrin näitä näkee vuosittain thö Linnanjuhlissakin!” Kuusela kertoo. Pukukoodin ollessa käytännössä mikä vain, on mahdollisuus korvata kyseessä oleva vaatetus tummalla puvulla. ”Tylsimyksille naamiaisiin helpohko vaihtoehto ja yksi meidän asiakkaamme meni pyjamabileisiinkin tummassa puvussa!” Veijonen paljastaa.Nyt kun olemme viime aikoina puhuneet pukukoodeista ja selvittäneet itsellemme niiden historiaa, on käynyt selväksi, kuinka niissä tulee esille sekä vanha luokkayhteiskunnallisuus, että patriarkaalisuus. Pukukoodit ovat olleet ajan saatossa omiaan vahvistamaan kuilua ihmisten välillä. ”Emme pysty muuttamaan asioita muulla kuin rakkaudella ja mielestämme tumma puku on omiaan tekemään sitä!” Veijonen alustaa. Jos tumma puku kuuluu jokaiseen tilanteeseen, niin se kuuluu myös KAIKILLE. ”JA JUST SIKSI ME RAKASTETAAN SITÄ!” yrityksen pehmein Laura huutaa capslockilla.Puku tosiaan käy...
Pukeutumista juhliin päätettäessä ovat nuoret viime vuosina yleistäneet Black tie-pukukoodia, ja hyvä niin. ”Musta solmuke olisi niin paljon enemmän tätä päivää!” Veijonen finglish-miehenä puhuu paremman suomen puolesta. Smokkia on käytettävä vain kuuden jälkeen, vain iloisissa juhlissa, vain mustana tai tummansinisenä ja niin edelleen. Kuten tiedätte, emme rakasta pukukoodeja niiden rajoittavuuden takia, mutta tilanteen niin vaatiessa kunnioitamme niitä.Jos joku on nähnyt niin paljon vaivaa, että järjestää näinä aikoina juhlat ja laittaa vielä pukukoodin asianmukaisesti kutsuun; on toisaalta meidän arvostuksemme taattu! ”Silloin laitetaan päälle musta smokki, iso käsinsolmittava rusetti, valkoinen paita, hiukset geelillä ja Prinssi Albert slipperit!” Kuusela irroittelee jalkinevalinnallaan. Onneksi smokkibileet yleensäkin antavat mahdollisuuden hiukan hullutella. ”Onneks ei prinssi Andrew slipperit sentään…” Panu karsastaa kaikkia Englannin kuninkaallisia.Minkälaisiin pippaloihin voin sitten laittaa...
Meidän oma Poikamme isolla peellä on töiden ohessa suorittanut tradenomitutkintoaan ja nyt on aika tehdä opinnäytetyö. ”Vastuullisena toimitusjohtajana annoin Pojalle avaimet ja sanoin, että nyt alkaa 100-päivää toimitusjohtajana!” Kaartinen kertoo, kuinka Veijosen lopputyön aihe päätettiin. Tuohon opinnäytetyöhön palaamme vielä, sillä tämäkin viikko oli vielä Veijosen perehdyttämistä.Kuten saatatte tuntea, ”edellisen” toimitusjohtajamme, on arvot hänelle ja meille erittäin tärkeitä; ja niistä suurin on PEHMEYS. ”Jos pitäisi valita yksi Kaartisen arvoista jaettavaksi, on se juuri tuo, sillä minäkin rakastan kašmiria!” Veijonen huutaa aloittaen samalla vuoden ehkäpä viimeiset kašmirviikot. ”Voitte vain arvata mikä on sen valinta toimitusjohtajan vapaavalintaisiksi viikoiksi vielä tänä vuonna…” Kuusela huokaa liehuvan asian tulille.Kašmirviikot ovat tällä hetkellä tärkeät: ulkona on kylmää, pimeää ja harmaata, uutiset puhuvat keskustan näivettymisestä sekä peukkuenergiasta ja...
Viime viikolla pärjäs Helsingissä vielä auringossa neuleella sekä hymyllä, mutta tämän viikon viima tuntu vaativan untuvaa! ”No ei liioitella, mutta villakangastakki ei ollu maanantaina ollenkaan liikaa!” Veijonen toteaa kylmästä Myyrmäestä.Joka vuosi ollaan samassa tilanteessa: syksy tuntuu loppuvan kuin seinään ja ullakolta tai meidän tapauksessa varastosta kaivetaan heti talvikamppeet. ”Väitän et pitkä trenssi, paksu kashmirneule ja pipo on marraskuun puoliväliin riittävä!” Kuusela toteaa kerroksien tärkeydestä. Nyt ei kuitenkaan kuunnella häntä, vaan hemmotellaan kaikkia vilukatteja. ”Otettiin ylimääräinen varasto keväällä jotta voitiin keräillä talvea varten ennätysmäärä päällystakkeja!” juuri inventaariosta selvinnyt Poika kertoo. Ennätysmäärä eli noin tuhat päällystakkia tarkoittaa myös ennätysmäärää erilaisia malleja! ”Polo Coat, tuplarivinen, gabardiini, kaksipuoleinen kashmir, raglan, tweed, duffeli, shearling, covert ja monia muita huonosti käännettyjä sanoja tulee vilisemään sosiaalisissa medioissamme!” Kuusela intoilee...
Vaatturi on vaatturi ja suutari on suutari, joten meidän puolestamme kelloseppä saa pysyä kellosepän ammatissaan. ”Vaikka osaan näprääkitaraa, tehdä napinläpiä ja rullata taskuliinoja, koen että mun nakkisormilla ei olisi mitään mahdollisuutta tehdä kelloihin huoltoja!” Kuusela vähättelee omaa osaamistaan. Päätettiinkin siis kysyä muutaman ammattilaisen mielipidettä kelloilla klassisen pukeutumisen asustamista! ”Oon kattonu New Yorkin timanttialueen videoita ja niissä pukeudutaan vaan printti Louis Vuitton t-paitoihin!” Kaartinen huokaa, luultavasti täysin noista videoista kopioidusta asussaan.Aivan samanlaista meno ei kuitenkaan ole Senaatintorin laidalla, jossa uhkarohkea johtajamme on nähty useamman kerran soittelemassa ovikelloa. Kaartisen iloiseksi yllätykseksi ovi on aina avattu ja näin on tälläkin kertaa, kun toinen yrittäjistä Eric Wikholm avaa meidän johtajallemme oven. ”En kuullut edes huokausta; vaikka tälläkään kertaa aio ostaa mitään!” Kaartinen kertoo tervetulleeksi...
