”Parasta, ihanaa, suoraan mun kujalta ja just mun kuppi teetä!” Veijonen innostuu tämän viikon uutiskirjeestä. Noin viisi vuotta yrityksemme on myynyt käytettyjä pukuja idealla 20-luvulta 20-luvulle. ”Ja noin viisi vuotta myyntituote numero Uuno on ollut 90-luvun puku!” Veijonen huutaa teidän asiakkaiden puolesta.Leveät lahkeet, korkea vyötärö, vähän väljä istuvuus ovat usein ne taikasanat, kun asiakas kävelee sisään. ”Ja miksei olisi; se on nyt edelleen muotia!” Veijonen on selannut tämän vuoden muotinäytökset pikakelauksella. On siitä sitten tullut firmankin suosikkityyli; eikä vähiten meidän ja tuon vuosituhannen puolen myydyimmän merkin takia. ”Giorgio Armani, oli ensimmäiset sanat mitkä Poika lausui mulle!” Nietos kelaa innostuksensa juurille.90-luku on tässä tapauksessa kuitenkin hiukan liian rajoittava termi; sillä samahkoon haluttuun istuvuuteen päästiin jo 80-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. ”Esimerkiks...
Kun kaksi älykköä kohtaa, voi siitä syntyä uutiskirje. ”Lupaava alku!” Anton Koivisto toteaa kokonaan vailla sarkastista sävyä. Schoffan toimitusjohtaja Koivisto ja meidän toimitusjohtajamme ovat tunteneet tai pikemminkin tietäneet toisensa jo pitkään. ”Mutta tutustuttu vasta viime aikoina!” Kaartinen toteaa. ”Parempaan tutustumiseen saattaa vaikuttaa Kaartisen ja yhden toisen johtajan vaatekauppakävelyt!” Koivisto kertoo hänen työpäiväänsä häiritsevistä kohtaamisista.Talvisin arkisin Schoffa on melko hyvä paikka vierailla iltapäiväkahvin jälkeen. ”Kämp Galleriassa on aina hyvä sää vierailla!” Kaartinen toteaa, kohta tulevan syksyn varalle. Tällä kertaa Kaartinen valuu KUITENKIN kohti Strindbergin terassia; kuullen tutun ”Ciaon” ja lempeän käden heilautuksen terassilta. ”Toi heilautus tapahtuu kahdella sormella, menee päästä poispäin, ja on lempeä mutta sotilaallinen!” Kaartinen kuvailee niin sanotun Schoffan Antonin moikkausta. Mies on syystäkin Schoffan Anton: ”Aloitin töissä täällä...
On vuosi 2000, päällä parhaat Leviksen liian isot farkut, paitana Polon t-paita söpöllä karhulla, hiukset geelillä pystyssä samalla tavalla kuin Linkin Parkin laulajalla; kainaloissa liikaa Calvin Kleinin deodoranttia, ihan vain varmuuden vuoksi päälle vielä kymmenen suihkausta perheen Portugalin reissulta hankittua Aqua di Gio hajuvettä. ”Koulun diskot ei ollu leikkiä, mutta onneks tunsin muutaman tyypin vanhemmilta luokilta, niin olin suht turvassa tollakin staililla!” Kaartinen muistelee ala-asteen elokuun ensimmäisen diskon tärkeyttä. Ilta meni kiskan, tanssirinkien ja Bomfunk Mc’s:n tahtiin. ”Sit sormet ristiin, että tolla käytöksellä ois tehny johonkin tyttöön vaikutuksen!” Kuusela muistelee vakuuttavasti johtajan kautta.Kesän ensimmäinen ja illan viimeinen hidas oli Oulunkylässä aina: Always. ”Joku 6-luokkalainen tuli hakee mua tanssii, kädet selkään kiinni ja tärinä helpotti, kun kokenut ogelilainen alkoi viemään tanssia”...
Isännöitsijä meidän, joka olet toimistossa, kylmässä, mutta silti niska limassa, töitä on ja kiitosta ei saa, ei vaikka kuinka yrittäisit parhaasi. ”En tiedä siis miksi ollaan vaatekauppa eikä ajatushautomo, ehkä se on tämä helle, kun saa meilläkin ajatuksen kulkemaan!” Kuusela palaa kaupunkiin hyvällä sanomalla. Vaatturikörilästä ei yllättänyt yhtään, että seuraavat viikot myymälään käynti saattaa vaikeutua; sillä Arkadiankadulla oli kaksi nosturia, ikkunanpokien maalausta varten.Ei yllättänyt sillä juuri se isännöitsijä oli taas muistanut ilmoittaa ajoissa remontista, aivan kuten aiemminkin; tällä kertaa saimme tiedon 2 minuuttia sen jälkeen, kun nosturit olivat yrityksemme edessä. ”Tiedättekö mitä, tämä uutiskirje ei ole valitusvirsi, vaan yllätys siitä kuinka Kaartinen suhtautui tällaiseen asioiden hoitamiseen” Pikku-Olli paljastaa loppukirjeen sävyä. Töissä olleita ihmisiä harmitti ja ihmetytti nostureiden tulo, mutta...
Perinteinen hellepostaus ei olisi perinteinen ellei Kuusela olisi ilkosillaan Savossa lämmittämässä saunaa. ”Lähetettiin Kuusela siis veks ja alettiin hyppii pöydille!” Veijonen juhlii kahden viikon lomaa, The Kellarimöröstä. No se loma on kohta ohi, ja aika palata normaaliin, sitä ennen kuitenkin on pakko tarjota teille Kaartinen & Kuuselan puolella kaljaa ja Arkiston puolella skumppaa ja jädee. ”Perhana viel vegaanista jädee ja älkää sanoko, et on myös holitonta binisteriä…” Herkkusuu Kuusela harmittelee lauantain sisältöä.Tamperelaisena jöröjullikkana Pikku-Olli haluaa, että kalja sisältää prosentteja ja että Kuuselan lomailu hikoiluttaa hänestä ns. ”Kaartistyylistästressiä” pois. ”Aivan juuri noin ajattelin, kun johtaja kysy meiltä parhaita terassivaatetuksia!” Pikku-Olli hölisee epäloogisesti. Kuten moni varmasti tietää, näiden kaupallisesti erittäin motivoituneiden kirjeiden sisältö saattaa olla joskus värikynällä kirkastettu. ”Joten mä kerron nyt...
