Aika viimeisten lomien alkaa kypsyä päässä elokuun lomailijoiden. Elokuun lomailijat ovat Kaartinen & Kuuselan näkökulmasta siitä kahtiajakoinen ihmisryhmä, sillä siihen kuuluvat ne, jotka eivät olleet paikalla(ainakaan henkisesti), kun lomia valittiin ja ne jotka haluavat oikeasti lomailla elokuussa. ”Jälkimmäisten suusta onkin usein kuultu, elokuussa on parhaat säät, elokuussa on rauhallisempi lomailla, elokuu on paras!” Veijonen puolustaa aateveljiään. Tämä postaus onkin teille, jotka eivät edes ajattele lämpimien aikojen lomailua vaan haluatte, että ilmassa on jo hiukan syksyä. ”Viime vuonna Raumalla oli korkein lämpötila 33,6 °C, ja Hangossa satoi vettä 21 senttiä vettä…ristiriitojen kuukausi” Kaartinen pistää googlaten. Elokuun sateet yleensä tietää kuitenkin hyvää lomalaisille, sillä sangen usein metsät kutsuu heitä. ”Mennääks metsään!” Kuusela huutaa aiheuttaen myötähäpeän tunnetta, muille kuin 90-lukulaisille. Metsässä kasvavat rauhallisuus, henkevyys...
Veijosen elämän ensimmäinen rapujuhla tarjosi aikanaan monta klassikkoa: opittiin mitä on Köyliön murre, tehtiin Kiasmalla naama edellä asfalttiin kaatuminen (huom. ilman skeittilautaa), sekä paljon muuta painokelvotonta materiaalia. ”Ei lähdetty kuvissa inspiroitumaan tosta illasta, eikä Mummotunneli taida olla aamusin ees auki…” Puusti puukottaa verbaalisesti Veijosta kylkeen. Mutta kuten aina, meillä juhlat alkavat siitä, että selvitetään pukukoodi. ”Mulle opetettiin aikanaan, että rapujuhlissa pitää olla aina smokki päällä…” Veijonen tuijottaa vihaisena Kaartisen ikkunaa kohden. Vaikka black tie -pakkoa ei ole, niin muita ohjenuoria on ”hurumycket”. ”Meidän yrityksemme juhlissa pukukoodin valinta menee niin, että kysyn kuukausi aiemmin siitä: kukaan ei vastaa kunnes Kaartinen diktaattorin elkein päättää kaks päivää aiemmin pukukoodin…” Puusti puhaltelee poikien suuntaan. Jos juhlissa tulee ottaa huomioon niiden arvokkuus ja ihmiset; tulee...
Jos me Kaartinen & Kuuselassa järkättäis olympialaiset, me laitettais jokaiseen lajiin yks amatööriharrastaja kilpailemaan. ”Ihan vaa siksi, et ei tarttis miettiä superegon vallassa kotisohvalla, kuinka varmasti itse pystyisi työntämään toteuttamaan mitä erikoisempia lajeja…” yleisurheilusta innostunut Kuusela hihkuu, telkkarin edessä. Osahan meidän firmasta on ihan olympialajeja harrastavia henkilöitä! ”Juu tiedätte et mä skeittaan!” Veijonen toistaa tylsistyneenä faktoja. Pojan lisäksi Kaartisella oli lapsena hetken BMX pyörä, jalkapalloharrastus sekä erittäin hyvä tuloskortti jousiammunnasta. ”Lukion liikunnassa olin loukkaantunut koko kurssin ja ainoa tunti johon osallistuin, oli jousiammunta; siellä opettajan kanssa sovimme, että numeroni määräytyy viimeisellä nuolella!” Kaartinen ylpeilee todistuksensa ainoalla kympillä.Se toinen Olli sitten onkin se kaikkein lähimmäksi olympialaisia päässyt henkilö, sillä hän on firman ainut B-boy. ”En olis nuorena jannuna Treellä kuvitellut, et...
Meillä kävi sellanen vahinko, et kellarin alkuperäisvaatturi pyys Jonnea hakemaan tavaraa kellarista; Jonne avas väärän oven ja törmäsi muutamaan rekillisen naisten vaatteita. ”Perhana notta mulle kerrottu!” Puusti yllätyy muina Mietoina, Jonnen löydöksestä. Annettiinkin Jonnen tutustua rauhassa aiemmin lukittuna olleeseen huoneeseen. ”Sen lisäks ojennettiin sille näppis ja annettiin sen kirjottaa; mitä suunnitelmia sil on noiden tavaroiden varalle!” Kuusela kertoo. ”No siis ajattelin et nää voitais myydä pois!” Jonne puhahtaa. Mutta miten? ”Meillä on tossa naapurissa tyhjä tila ja kauheen osaava Kalle, niin tuumittiin sitten, että mehän saadaan uusi tila tohon viereen ja mitä parasta heti syksyks!” Kaartiselta delegointia oppinut Jonne huutaa. Alakerran varastosta löytyikin kaikkea mitä tuleva liike tarvitsee.” Löytyy parhaiden valmistajien second-hand- ja vintage-vaatteita, napolilaista käsityötä muun muassa Kitonilta, pariisilaista muotia...
Kuten varmasti tiedätte, etsimme keväällä somenatiivia työntekijää, että saatais koko some uudelle tasolle; onni onnettomuudessa löydettiinkin kerran vuodessa kännykällä oleva Pikku-Olli. ”Sain mun vastuita eteenpäin, sekä koko myymälän ja varaston parempaan kuntoon!” Vanhempi Olli kertoo onnellisesta onnettomuudesta. Kuitenkin kuvaaminen on edelleen tarkoitus nostaa uudelle tasolle. ”Postauksethan menee niin, että herra toimitusjohtaja kirjottaa tekstin ja sit keksitään kuvat ja usein ikävän nopeasti” Kuusela toteaa kiireen keskeltä. Tässä postauksessa päätettiin tehdä toisin; Kaartinen antoikin alamaisilleen vapaat kädet sekä asuihin, että kuviin! ”Näiden kuvien perusteella tuon suuren johtajan pitikin keksiä, mitä tarinaa he yrittivät kertoa!” Pikku-Olli kertoo. Ohjeinaan ”hemohyvät fittikuvat” jantterit lähtivätkin luomaan heidän tarinaansa. Kuvissa palataan heti selkeästi suoraan 80-luvulle, kun Kurvi oli vielä Kurvi ja Viisikulma oli hiukan hämyisempi, kuin...
